Blogihaaste: Pullaa!

Valmiita pullia.

Nätti bostonpulla.

Ihana Minna heitti blogissaan haasteen, joka liittyi pullaan. Haasteessa oli tarkoitus kertoa omasta lempipullasta. Meillä on kuitenkin sinänsä hassu talous, että kaikkea muuta kyllä melkein leivotaan paitsi sitä pullaa. Erityisesti se ihan perinteinen pulla ei vaan iske. Halusin kuitenkin haasteeseen osallistua ja etsin internetin syövereistä reseptejä erilaisiin täytettyihin pulliin ja kaksi ohjetta pisti silmään, molemmat toki samasta blogista! Ensimmäisenä vastaan tuli täytetty pitko ja toisena bostonpulla. Molemmissa ohjeissa kivaa oli peruspullan tuunaus vähän erilaiseen muotoon.
Pitko täytettiin itsetehdyllä vaniljakiisselillä ja mansikkahillolla ja bostonpullaan tuli pistaasi-taatelitäyte. Molempien ohje löytyi Ruokailmiö -blogista. Molempiin ohjeisiin käytettiin ihan peruspullataikinaa, jonka ohje löytyy vaikka jauhopussin takaa, jos ei omaa salaista perheen perinnereseptiä ole olemassa.

Valmista ensimmäisenä pullataikina. Itse tein 7,5dl:n taikinan  Puolen litran taikinallakin olisi melkein pärjännyt. Tällä määrällä tuli 2 ISOA täytettyä pitkoa, 1 leipävuoan kokoinen bostonpulla ja 6 voisilmäpullaa. Voisilmäpulliin en laita kummempaa ohjetta, niihin löytyy riittävästi ohjeita jo netistä :)

Bostonpulla:
125g kivettömiä taateleita
3rkl sokeria
1,5dl vettä
50g pistaasipähkinöitä (alkup. ohjeessa oli pekaanipähkinöitä)

Keitä taateleita, vettä ja sokeria noin 10 minuuttia kattilassa, kunnes taatelit ovat pehmenneet. Soseuta taatelihilloke ja lisää veitsellä rouhitut pistaasipähkinät sekaan.
Ota noin kahden nyrkin kokoinen pala taikinaa ja kauli se noin 20cm x 25cm kokoiseksi levyksi. Levitä täyte tasaisesti levylle ja kääri rullalle. Leikkaa rulla kahdeksaan yhtä suureen osaan. Lado pullat voilla voideltuun leipävuokaan leikkauspinta ylöspäin. Anna kohota liinan alla 20 minuuttia.

Voitele kohottamisen jälkeen bostonpulla munalla ja ripottele päälle raesokeria, mantelilastuja ja rouhittuja pistaasipähkinöitä. Paista 200-asteisessa uunissa keskitason alapuolella 25 minuuttia. Anna jäähtyä ennen vuoasta poistamista. Koristele valmis pulla sitruunamehu-tomusokeriseoksella.

Täytepitko: (2kpl)
3dl maitoa
1 muna
3rkl sokeria
2rkl maissitärkkelystä (Maizenaa)
1rkl vaniljasokeria
50g voita
250g hilloa (+ n. 1rkl perunajauhoja sekaan, jos hillo ei ole paistonkestävää!)

Valmista vaniljakreemi etukäteen, jotta saat sen jäähdytettyä ennen käyttöä. Kuumenna kattilassa varovasti pienellä teholla maito, muna, sokeri ja maissitärkkelys. Sekoita koko ajan huolellisesti. Kuumenna, kunnes seos alkaa saeta ja on paksua. Ota kattila pois levyltä ja lisää voi ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja laita kylmään jäähtymään.
Sekoita valmiiksi perunajauho hillon sekaan, jos käytät tavallista hilloa. Paistonkestävään marmeladiin ei tarvitse lisätä perunajauhoja.
Kauli taikinasta (vajaa puolet jäljellä olevasta taikinasta) noin 35cm x 25cm kokoinen levy leivinpaperin päälle. Levitä puolet vaniljakreemistä pituussuunnassa taikinalevyn keskelle. Lusikoi päälle vielä hilloa kreemin päälle. Leikkaa veitsellä noin 2 sentin levyisiä vinoja viiltoja taikinalevyn reunoille kuvan mukaisesti. Molemmilla puolilla pitäisi olla yhtä monta taikinaliparetta. Aloita "letittäminen" kääntämällä molemmilta puolilta vuorotellen lipare täytteen päälle niin, että edellinen taikinalipare jää seuraavan alle. Jatka pitkon loppuun asti. Nipistä viimeisenä pitkon päät kiinni.

Kohota 20-30 minuuttia. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista uunissa keskitason alapuolella 25 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

Lastenhuoneen verho

Lastenhuoneen verhot on ehkä hankalin asia ikinä. Millainen on se kaikkein kätevin verho? Mikä kestää kiskoissa, kun kaksi vilkasta tyttöstä nyhtää verhoja ikkunan eteen ja pois? Millainen verho pimentää huonetta riittävästi? Millainen verho ei peitä patteria ja sen termostaattia? Ja lisähaasteena ikkuna on todella nurkassa, joten ikkuna-ala jää todella vähäiseksi kahdella sivuverholla.
Vastaus näihin kysymyksiin iski kuin salama kirkkaalta taivaalta! Kiitos kuuluu myös ihanille ystävilleni, joilta ammennan ideoita ja kopioinkin osittain :) Idea täysin suorasta verhosta, joka vedetään seinän eteen päiväksi tuli ystävältäni, jolla sama idea oli toteutettu Marimekon Karkuteillä -kankaalla. Palaset sen sijaan loksahtelivat paikoilleen saadessani apua ja ideoita toiselta ihanalta ystävältäni.
Lopputulos muotoitui siis seuraavasti. Päällimäinen kangas on Eero Aarnion kirjava Zoo -kangas, vuorena olen käyttänyt vanhaa Ikean pimentävää sivuverhoa. Nämä kankaat asettelin päällekäin, taitoin alareunan ja sivureunat päärmeille ja tikkasin kiinni. Yläreunan huolittelin vain saumurilla, koska se kuitenkin jää verhokiskon suojan taakse piiloon. Tämän jälkeen yläreunaan ompelin Eurokankaasta ostettua nauhaa, jonka avulla voisi myös poimuttaa verhoa. En kuitenkaan käyttänyt tällä kertaa poimutusominaisuutta vaan laitoin nauhan verhoon sen takia, että sain ripustettua verhon koukuilla kiskoon nipsujen sijaan. Nipsut ovat osoittautuneet lapsiperhekäytössä äärimmäisen epäkäytännöllisiksi. Ja sitten verhot olivatkin ripustamista vaille valmiina! Valmiit verhot ovat sen verran jämäkät, että ala- ja yläreunoihin ei edes tarvitse minkäänlaisia rimoja pitämään verhoa suorassa.
Verho täytti siis kaikki kriteerit, jotka sille asetin:

1. Ei irtoa kiskosta helposti, vaikka lapsi sitä vähän nykisi.
2. Pimentää niin hyvin kuin voi, ainahan noista sivuista valoa kesäaikaan pääsee ohi.
3. Puolipitkä verho ei peitä patteria tai termostaattia. Lisäksi siivoaminen helpottui, kun verhot eivät luuhaa lattialla asti.

Pölyt pois ompelukoneista

Edellisestä ompelusta olikin kulunut jo kuukausia, joten nuoremman lapsukaisen sairastaessa on hyvä vältellä kokeiden korjaamista ompelemalla. Kankaita tuli tilattua syksyn puolella varastoon ja olihan ne sieltä jo vähän huudelleet. Tällä kertaa kankaat muuntautuivat saksien ja ompelukoneen avulla ryppyleggareiksi ja taskulliseksi tunikaksi. Molemmat vaatekappaleet olivat kokoa 104 ja ohjeet Ottobrestä. Paita oli jossain vuoden 2013 lehdessä, housut muistaakseni 1/2014. Paita on vähän muunneltu Ottobren kaavasta.

Papukeittoa Australian Masterchefin tyyliin

Australian Masterchef -kilpailu on ihan mahtava! Olen nyt reilun kuukauden seurannut kyseisen kilpailun neljättä kautta into piukeana ja olen ihan koukussa. Kilpailua seuratessa on tullut myös itselle tunne, että haluaa testailla erilaisia juttuja. Esimerkiksi tämä kyseinen papukeitto, colamarinoidut kanansiivet, Neil Perryn kasvislasagne, Georgen (yksi tuomareista) parmesaanirisotto... Näitähän riittäisi, jos aikaakin riittäisi. Mutta tämä papukeitto ihastutti telkkarissa erityisesti helppoudellaan. Raaka-aineet ovat arkipäiväisiä ja aikaakin kului vaivaiset 5 minuuttia. Appelsiinin maku oli todella voimakas, vaikka appelsiinin kuorta raastettiin vain vähän keiton päälle.
Ohje on Australian Masterchef -kilpailun tuomarin, Matt Prestonin, käsialaa.

(2 annosta)

1prk Heinzin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
0,5dl kermaa
1,5dl maitoa
appelsiinin kuorta raastettuna
oliiviöljyä
(paahdettuja korianterin siemeniä, jos löydät jostain kaupasta. Ilman pärjää)

Kiehauta pavut kastikkeineen kattilassa ja soseuta sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kerma ja maito, kuumenna uudestaan. Jaa keitto lautasille. Raasta pinnalle appelsiinin kuorta mausteeksi ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Jos löydät jostain korianterin siemeniä, paahda niitä kuivalla pannulla ja sirottele keiton päälle.

Paella

Reilu vuosi sitten Espanjan reissun jälkeen harjoittelimme tekemään paellaa. Tätä ruokaa varten ostimme erilaisia tarvikkeita reissun päältä, kuten sahramia ja paellapannun. Sahrami on Espanjassa melkoisen paljon halvempaa kuin Suomessa ja sitä löytyykin nyt pienen kylän tarpeisiin meiltä. Paellapannu on perinteisesti matala ja laakea pannu, jonka reunoissa on kahvat nostamista varten. Ostimme varta vasten pannun, joka toimii induktioliedellä. Emme kuitenkaan ottaneet yhtä tärkeää asiaa huomioon. Nimittäin induktioliesi lämmittää pannua sellaisella teholla, että kaikki palaa pannuun kiinni. Pannussa ei ole laadukasta paksua pohjaa. Siksipä hylkäsin tällä kertaa pannun ja tein paellan suosiolla ihanassa Hackmanin Matador-pannussa.
Paellan teossa käytetään Espanjassa lyhytjyväistä pyöreää riisiä, ns. paellariisiä. Lähi-Prismasta ei kuitenkaan paellariisiä löytynyt, joten käytimme seuraavaksi parasta vaihtoehtoa: risottoriisiä (arborio). Ohje on ilmestynyt Olivia-lehdessä parisen vuotta sitten. Ohjetta muokkasin jättämällä alkuperäisestä ohjeesta simpukat ja jättikatkaravun pyrstöt pois. Korvasin ne isoilla katkaravuilla.

300g kanasuikaleita (marinoimattomia)
noin 150g chorizomakkaraa
4 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 paprika tai suippopaprika
2 isoa tai 4-5 pientä tomaattia
4rkl ruokaöljyä
3dl paella- tai risottoriisiä
3dl valkoviiniä
noin 0,5g sahramia
1tl savupaprikajauhetta (meillä Espanjalaista Pimenton Dulcea)
1 rosmariinin oksa
7dl kuumaa kanalientä
150g vihreitä papuja
180g isoja katkarapuja
1 sitruuna

Tee ensin esivalmistelut ja jaa ne lautasille. Tällöin ruoan valmistaminen on nopeampaa ja helpompaa. Viipaloi chorizo ohuiksi viipaleiksi ja hienonna sipulit. Viipaloi paprika ja lohko tomaatit. Riivi rosmariinin oksista lehdet, heitä oksat pois. Mittaa riisit valmiiksi lautaselle ja leikkaa pavuista päät pois ja puolita pavut. Keitä kanaliemi valmiiksi. Ota katkaravut valmiiksi huoneenlämpöön.

Aloita paellan valmistaminen, kun esivalmistelut ovat valmiita. Ruskista kanat öljyssä (2rkl) pannulla. Lisää chorizot ja sipulit sekaan. Paista muutama minuutti. Lisää pannulle loppu öljystä ja riisi. Sekoita ja anna riisien kuullottua hetki. Älä ruskista riisiä! Lisää viini ja anna sen imeytyä riiseihin samalla sekoittaen. Kun viini on imeytynyt, lisää paprikat, tomaatit, rosmariini, sahrami ja ja paprikajauhe. Sekoita ja anna paistua pieni hetki. Lisää kanalientä vähän kerrallaan pannulle ja sekoitttele seosta. Kun neste on imeytynyt, lisää jälleen lientä. Jatka, kunnes riisi on lähes kypsää. Lisää vielä viimeisen kerran lientä. Lisää pannulle vielä pavut ja ravut. Sekoittele välillä ja anna kypsyä vielä 5-7 minuuttia. Paella saa jäädä kosteaksi, jos neste haihtuu liiaksi, lisää sitä pannulle. Juuri ennen valmistumista lopeta sekoittaminen. Säädä hella kuumalle ja anna pohjan hieman ikäänkuin ruskistua. Pohjan kuuluisi olla hieman rapsakampi kuin muun paellan.
Koristele valmis paella sitruunalohkoilla.

Karitsan karetta balsamico-sitruunamarinoituna

Karitsan kare on ollut omalla to-do-listallani pitkään. Lammasta on niin helppo tehdä väärin ja saada siitä kuivaa ja villaisen makuista, joten tavoitteena oli vain ja ainoastaan tehdä hyvää ja mehukasta karitsaa. Ja sehän onnistui tällä Siskot kokkaa -blogin ohjeella. Näin ensimmäisellä yrityksellä en uskaltanut vielä sävellellä ohjetta omanlaiseksi, vaan noudatin ohjetta kirjaimellisesti. Uunikasvisten munakoiso yllätti positiivisesti, varsinkin kun en koskaan kyseisestä vihanneksesta ole pitänyt. Ostimme karitsan kareen pohjois-Leppävaarasta, halal-lihaa myyvästä liikkeestä. Kyseisessä kaupassa karitsan kare oli puolet halvempaa kuin marketin lihatiskiltä. Erikoista oli, että näistä kareista oli leikattu kareille ominainen luu pois, mutta eipähän tuonut sekään luu lisähintaa!

karitsan karetta, 4-5 luuta per syöjä

Marinadi:
1dl oliiviöljyä
2rkl balsamicoa
3rkl balsamicokastiketta (paksumpaa kuin balsamico, sisältää myös sokeria)
1 sitruunan raastettu kuori
3 valkosipulin kynttä murskattuna ja pilkottuna
2 rosmariinin oksaa, riivi lehdet irti ja heitä oksa pois
pippuria

Mittaa marinadin ainekset pakastepussiin (mielellään paksuun pakastepussiin) ja laita kare mukaan. Sulje pussin suu ja pyörittele pussia, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti ja kare on joka puolelta peittynyt marinadiin. Jätä huoneenlämpöön marinoitumaan noin 4 tunniksi.

Kasvikset:
1-2 rosamundaa ruokailijaa kohden
0,5 munakoisoa ruokailijaa kohden
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä murskattuna ja pilkottuna
pippuria
rosmariinia reilusti riivittynä ja pilkottuna

Pese perunat ja munakoiso huolellisesti. Pilko perunat pienemmiksi paloiksi ja laita uunivuokaan. Valuta perunoiden päälle oliiviöljyä ja lisää valkosipuli, pippuri ja rosmariinisilppu. Sekoita huolellisesti ja laita 200-asteiseen uuniin noin 10 minuutin ajaksi. Samalla, kun perunat ovat uunissa, käsittele munakoiso. Pilko munakoiso ja paista pannulla reilussa määrässä oliiviöljyä. Oliiviöljyä voi lisätä paistamisen aikana, jos näyttää, että kaikki munakoison palat eivät saa pinnalleen öljyä. Palat saavat ruskistua pinnalta. Kun perunat ovat olleen 10 minuuttia uunissa, lisää munakoison palat vuokaan, sekoita ja laita vuoka takaisin uuniin. Kasvikset saavat kypsyä uunissa vielä 20 min.

Kasvisten ollessa uunissa valmistellaan kare. Ota kare pois marinadista ja pyyhi siitä isoimmat sattumat pois pinnalta. Kun kasviksissa on aikaa enää 5 minuuttia, paista kareen kaikki pinnat kiinni niin, että pinta saa kauniin värin. Kun kare on paistettu, laita kareen paksuimpaan kohtaa paistolämpömittari ja laita kare uuniin kasvisten päälle. Laske uunin lämpötila samalla 150-160 asteeseen. Anna kasvisten ja kareen olla uunissa, kunnes kareen sisälämpötila on 55-57 astetta. 55-asteinen kare on medium miinus, 57-asteinen medium. Jos kare on kovin rasvainen, suosittelen paistamaan 57-asteiseksi. Ota vuoka uunista, kun kare on sopivan lämpöinen. Leikkaa kare luiden välistä viipaleiksi. Mausta valmis annos vielä suolalla ja halutessasi rosmariinilla.

Nämä kareet paistettiin 55-asteiseksi.

Konvehteja chilitäytteellä

Ai, ihana Minna, kun keksit minulle tällaisen kehitysidean! Tai haasteen, mikä tätä nyt sitten kuvaa parhaiten. Minna oli vailla hyvää chilisuklaata ja minähän tartuin syöttiin heti. Perjantaina se idea tuli ja sunnuntaina se toteutettiin. Kauan ei nokka tuhissut. Ja tämä on muuten ihan ensimmäinen aivan oman mielikuvituksen tuotteena syntynyt resepti! Apua konvehtien tekemiseen voit etsiä aiemmasta konvehti-postauksesta, sieltä löytyvät myös suklaan temperointiohjeet ja -lämpötilat. Muistathan ottaa huomioon temperoinnissa, että suklaan lämpötila ei saa nousta yli 50 asteeseen, sillä suklaa leikkaa tuolloin ja rasva erottuu suklaasta ikävästi aiheuttaen ikävän näköisen pinnan valmiiseen konvehtiin. Kannattaa myös temperoinnin ensimmäisessä vaiheessa (sulatuksessa) huomioida, että vesihauteesta poistamisen jälkeenkin suklaan lämpötila nousee vielä pari astetta ennen kuin jäähtyminen alkaa. Ja viimeiseksi: Satsaa suklaan laatuun! Kantapään kautta olen oppinut, että markettien "tummia" suklaita ei saa temperoitua kunnolla. Mm. Caffi myy harkkoina laadukasta suklaata, jonka saa temperoitua onnistuneesti.
Tällä ohjeella sain kaksi muotillista konvehteja eli reilu 60 konvehtia. Käytin näihin oman olohuoneen chilejä, jotka tiedän suhteellisen voimakkaan makuisiksi. Säädä täytteen chilin määrä kokeilemalla omaan makuusi sopivan tuliseksi.

Kuoriin:
tummaa suklaata 500-600g

Täyte:
120g kuohukermaa
15g glukoosisiirappia
200g tummaa suklaata (tähän voit käyttää markettien suklaita)
1,5rkl wiener nougat crushia (mantelikrokanttirouhetta)
2tl chilijauhetta tai -murskaa (HUOM! Muista maistaa!)

Valmista ensin täyte. Rouhi tumma suklaa terävällä veitsellä karkeaksi rouheeksi ja siirrä se odottamaan muovikulhoon. Kiehauta kattilassa kuohukerma ja glukoosisiirappi. Kaada kermaseos suklaan päälle ja anna hetken muhia. Sekoita massa tasaiseksi. Lisää suklaaseokseen krokanttirouhe ja chili. Sekoita ja maista, lisää tarvittaessa chiliä. Muista, että chilin maku voimistuu hieman täytteen tekeytyessä, sillä chilin kapsaisiinit liukenevat suklaan rasvaan ja niiden maku voimistuu tuolloin. Siirrä valmis täyte pursotuspussiin (kertakäyttöiseen) odottamaan.
Puhdista ja kiillota talouspaperilla tai puuvillakankaalla suklaamuotit. Temperoi suklaa ja kaada se muotteihin. Levitä suklaa niin, että kaikki kolot peittyvät. Kopauta muotteja pöytää vasten, jolloin ilmakuplat saadaan pois suklaasta. Käännä muotti ylösalaisin (esim. leivinpaperin päällä), jotta ylimääräinen suklaa valuu pois muotista ja taputa pohjasta. Laita muotti ylösalaisin kahden lasin varaan, jotta suklaa saa valua muotista pois ja kuoresta tulee mahdollisimman ohut. Valutuksen jälkeen kaavi lastalla tai palettiveitsellä ylimääräinen suklaa pois muotin päältä. Suklaa ei saa kovettua muotin päälle, vain koloihin! Anna kuorien jähmettyä, tarvittaessa laita muotit hetkeksi jääkaappiin. Siirrä valutetut suklaat takaisin kattilaan odottamaan uutta temperointia.
Kuorien jähmetyttyä, täytä kuoret täytteellä. Pidä huoli, että täyte pysyy kolon reunan alapuolella, jotta saat valettua pohjan konvehdille.
Konvehtien täyttämisen jälkeen temperoi yli jäänyt suklaa uudestaan. Aiemmin käytetty suklaa kerkeää jäähtymään liikaa kuorien valamisen aikana, joten se pitää temperoida uudestaan parhaimman tuloksen takaamiseksi. Temperoitu suklaa kaadettaan muottien päälle ja levitetään niin, että kaikki kolot peittyvät. Kaavi ylimääräinen suklaa jälleen lastalla tai palettiveitsellä pois. Ole huolellinen, sillä ylimääräinen suklaa tekee huolittelemattoman näköisen konvehdin. Halutessasi peitä muotti kalvolla ja vedä lastalla / palettiveitsellä sen päältä, jolloin saat tasaisen pohjan. Anna konvehtien jähmettyä kunnolla huoneenlämmössä tai hetken aikaa viileässä. Nosta kalvo pois, käännä muotti ylösalaisin ja kopauta muottia pöytää vasten. Jos temperointi on onnistunut, konvehti tipahtaa muotista suhteellisen pienellä vaivalla. Jos konvehdit eivät lähde nätisti muotista, laita muotti hetkeksi pakkaseen ja kokeile sitten uudestaan kopautusta pöytää vasten. Tarvittaessa pidä pidempään pakkasessa ja yritä uudestaan.
Säilytä konvehdit huoneenlämpötilassa, jääkaappi on suklaalle liian kylmä. Kunnolla onnistunut temperointi pitää konvehdin rapsakkana myös huoneenlämpötilassa!

Temperoitu suklaa on kiiltävä ja rapsakka eikä sula sormissa heti.

Tässä näkyy nätti täyte.