Lisää mokkapaloja

Olen viime aikoina tiedostanut itsestäni puolen, joka on samaan aikaan hyvä ja huono. Nimittäin jumitan usein samaan leivonnaiseen tai ruokaan tai käsityöhön pitkäksikin aikaa ja teen yhä uudestaan, välillä jopa varioin. Näin kävi edellisen kerran appelsiini-sitruunakakun yhteydessä. Appelsiini-sitruunakakun jälkeen oli pakko kokeilla samaa reseptiä myös muilla sitruksilla ja seuraava versio olikin verigreippi-lime. Ei paha, mutta ei parempi kuin ensimmäinen. Mutta nyt huomaan saman kuvion toistuvan näiden mokkapalojen kanssa. Tosin, nyt ainekset pysyvät sinänsä samoina, samoin koristelu. Tällä kertaa näissä mokkapaloissa erikoista olikin erityisruokavalioiden huomioiminen, nämä kun olivat sekä maidottomia että gluteenittomia.

Tämän ohjeen olen nyt testannut kaksilla eri gluteenittomilla jauhoilla, ihan vahingon kautta. Monissa ohjeissa on kehuttu Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta ja ostinkin kyseisen pussin. Se mitä en huomannut, oli tuotteen sisältämä vehnätärkkelys (jauhoseos on vehnästä valmistettu tuote, josta on poistettu gluteeni, mutta jäljellä on vehnän tärkkelys). Ystäväni, jolle näitä mokkapaloja suunnittelin, on vilja-allerginen eli vehnätärkkelystä ei jauhoissa saa olla. Sunnuntain gluteenittomilla jauhoilla leivotut mokkapalat lähtivät siis työpaikalle ja katosivat parempiin suihin. Lopputuloksena oli varsin mehevä ja hyvä koostumus eikä makukaan ollut kuivakka, kuten monesti gluteenittomissa helposti on. Eli peukku tälle versiolle!

Toisen version näistä gluteenittomista ja maidottomista mokkapaloista tein Semperin Fin Mix -jauhoseoksella, joka on luontaisesti gluteeniton ja siksi soveltuu myös vilja-allergisille. Näissä ei siis ole mitään viljoja tai niiden osia, vaan ovat sekoitus erilaisia gluteenittomia jauhoja ja tärkkelyksiä. Näillä tehty mokkapala oli selkeästi suutuntumaltaan "pölisevämpi" ja kuivakampi. Ongelma on kyllä varmasti hoidettavissa esimerkiksi vähentämällä jauhojen määrää 1-1,5dl.

Molemmilla jauhoseoksilla mokkapalat olivat onnistuneita, mutta näin ei-erityisruokavaliota noudattavana Sunnuntain gluteenittomalla jauhoseoksella sai paremman tuloksen. Jos et kuitenkaan voi käyttää vehnätärkkelystä, Semperin Fin Mixilläkin onnistuu, mutta kannattaa vähentää jauhon määrää!

Pohja:
4 munaa
5dl sokeria
9dl gluteenitonta jauhoseosta (HUOM! Vähemmän, jos käytät Semperin Fin Mixiä!)
4tl vaniljasokeria
4tl leivinjauhetta
2,5dl riisi-kookosmaitoa (Tämä oli Alpron uutuus, mutta mikä tahansa maitoproteiiniton maito käy)
300g maidotonta margariinia sulatettuna (Sunnuntain hopeinen paketti)

Vaahdota munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi (kestää noin 5 minuuttia koneella). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää vielä margariinisula ja sekoita. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia, kunnes taikina ei enää tartu tikkuun. Anna pohjan jäähtyä kunnolla.

Kuorrute:
6dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
75g maidotonta margariinia sulatettuna
6rkl vahvaa kahvia
elintarvikeväriä

Valmista kuorrute sekoittamalla kulhossa kaikki ainekset. Kuorruttamisen ohjeet löydät täältä.
Anna valmiin piirakan jähmettyä kylmässä ja leikkaa palat terävällä, ohutteräisellä veitsellä. Pyyhi välillä veistä, jotta veitseen tarttunut kuorrute ei riko palojen reunoja.

Mokkapalojako?

Mokkapalat ovat jänniä leivonnaisia, sillä niiden ulkomuoto vaihtelee suuresti alueittain. Esimerkiksi meillä oli kotona aina mokkapaloja, joissa oli paksu ja vaalea pohja sekä pinnalla kaakaokuorrute ja koristeina nonparelleja. Myöhemmin olen tehnyt tuttavuutta myös kaakaopohjaisen mokkapalan kanssa, jonka koristeina on ollut niin kookoshiutaleita, nonparelleja kuin strösseleitäkin. Sekä pohjien koostumus ja paksuus ovat vaihdelleet että myös kuorrutteen ominaisuudet. Versioita on monia siis.

Tällä kertaa lähdin muuntelemaan äidiltäni saamaa ohjetta ystävänpäivän kunniaksi. Lopputuloksena oli vaaleapohjainen mokkapala pinkillä kuorrutteella. Pohjasta tuli juuri sopivan pehmeä ja kuorrutettakin oli riittävästi makua tuomaan. Vaikka kuorrute onkin vaalea, tein sen kahvilla. Elintarvikevärit peittivät kivasti kahvin tuoman tympeän rusehtavan värin.

Ohjeella tulee iso pellillinen mokkapaloja. Jos haluat paksumman kuorrutekerroksen, tee kuorrute 1,5-kertaisena.

Pohja:
4 munaa
5dl sokeria
9dl vehnäjauhoja
4tl leivinjauhetta
4tl vaniljasokeria
2,5dl maitoa
300g voita sulatettuna

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi voisula ja sekoita taikina tasaiseksi, älä kuitenkaan vaivaa taikinaa.
Kaada taikina leivinpaperin päälle syvälle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 25 minuuttia. Anna kypsän pohjan jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Kuorrute:
6dl tomusokeria
3tl vaniljasokeria
75g voita sulatettuna
6rkl vahvaa kahvia
valkoista ja pinkkiä elintarvikeväriä

Sekoita kuorrutteen ainekset sekaisin. Ota kuorrutteesta erilleen pieni määrä ja värjää se valkoiseksi. Kaada valkoinen kuorrute pursotuspussiin ja laita odottamaan hetkeksi. Värjää loput kuorrutteesta pinkiksi (omastani tuli niin ärjyn pinkki, että pehmensin väriä vielä valkoisella värillä). Kaada pinkki kuorrute pohjan päälle ja tasoita pinta. Tässä vaiheessa kannattaa pitää vauhtia yllä, ettei kuorrute kerkeä kovettumaan liikaa pinnasta ennen kuviointia. Leikkaa valkoisen kuorrutteen pussin kärki auki ja pursota valkoisella kuorrutteella raitoja pinkin kuorrutteen pintaan. Ota cocktail-tikku ja vedä sillä parin kolmen sentin välein edestakaisin kuorrutteessa, jotta valkoiset raidat hieman sekoittuvat pinkin kuorrutteen kanssa. Anna kuorrutteen jähmettyä kunnolla ennen leikkaamista.

Kakku pienille tytöille

Tämän kakun leivoin jo viikko sitten kaksostyttöjen 1-vuotissynttäreille. Kakusta piti riittää noin 30 hengelle, reunoille toivottiin kermapursotuksia ja toiveena oli, että kakku ei olisi vaaleanpunainen. Kakkupohjaksi tein oikein mehevän ja kostean suklaakakkupohjan, jonka väliin tuli mansikkamoussea. Reunapursotusten lisäksi kakun päälle tuli suklaaganache. Suklaakuorrute meinasi muodostua todelliseksi ongelmaksi, ensimmäinen erä nimittäin lensi suoraan roskikseen, kun suklaasta erottui rasva täydellisesti. Toisessakin erässä meinasi käydä samoin, mutta sain sen onneksi pelastettua (ainakin suurimmaksi osaksi).

Koristelua miettiessäni päädyin hyvin perinteiseen ruusuun. Koska kakkuun ei toivottu vaaleanpunaisia koristeita, ruusut tein oranssiksi värjätystä kermasta. Nämä olivat muuten ensimmäiset kermasta pursotetut ruusuni ikinä!

Runebergin torttuja

Nyt alkaa jälleen seuraavien kausileivonnaisten aika. Juuri on saatu joulutortut ja piparit pois hyllyiltä ja sitten hyllyt valtaavat Runebergin tortut ja laskiaispullat. Joskus aiemmin pullahaasteen yhteydessä kerroinkin, että meillä ei ole pullantuoksuinen koti, sillä jostain syystä pullan leipominen ei ole minun juttuni. Sen sijaan lähes kaikki muu leipominen kylläkin on minun juttuni. Tämän takia leivottavaksi arpoutui tällä kertaa Runebergin tortut.

Joskus aiemminkin olen kai tehnyt Runebergin torttuja, mutta muistin mukaan ne olivat kuivia ja korppumaisia eivätkä juuri maistuneet miltään. Tai eivät ainakaan mantelille, kuten pitäisi. Niinpä kävin läpi useita Runebergin torttu -ohjeita löytääkseni parhaan mahdollisen ohjeen. Yhteistä näille kaikille ohjeille oli, että niissä vaahdotettiin voita ja sokeria sekä vatkattiin sekaan munia. Tämän jälkeen ohjeet eriytyivät huimasti. Toiset käyttivät vehnä- ja mantelijauhojen lisäksi piparimuruja ja korppujauhoja, toiset mitä tahansa keksimuruja ja mantelirouhetta. Myös taikinaan tuleva neste vaihteli melkein joka ohjeessa. Päädyin viimein Makustelijoiden "Riitan parempien ruuneperien" -ohjeeseen. Ohje oli sangen helppo ja lisäksi antoi liikkumavaraa omien makumieltymysten mukaan. Vaihdoin ohjeen keksimurun korppujauhoihin, kerman sijasta taikinaan tuli maitoa ja kardemummaa vain himppasen, ettei lopputulos olisi liian pullamaisen makuinen (kardemumman yhdistän vahvasti pullaan). Näillä muutoksilla tuli alla oleva ohje.

Taikinasta tulee kuusi korkeaa Runebergin torttua suorassa torttumuotissa. Mikäli käytät muffinssimuotteja, torttuja tulee todennäköisesti 10-12 kappaletta.

150g voita
0,75dl sokeria
0,75dl fariinisokeria
2 munaa
2dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
0,25tl kardemummaa
2dl mantelijauhetta
0,5dl korppujauhoja
0,5dl mantelirouhetta
0,75dl maitoa

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen taikinaan hyvin sekoittaen. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kardemumma. Sekoita toisessa kulhossa mantelijauhe, korppujauho ja mantelirouhe. Lisää jauhoseokset vuorotellen taikinaan. Sekoita vain sen verran, että ainekset sekoittuvat, älä vaivaa taikinaa. Lisää viimeisenä mukaan maito ja sekoita taikina tasaiseksi.
Voitele ja korppujauhota vuoat huolellisesti. Jaa taikina (lusikoiden tai pursottamalla) vuokiin tasaisesti. Taikina kohoaa, joten jätä hieman kohoamisvaraa. Paista tortut 200-asteisessa uunissa keskitasolla 15-20 minuuttia, riippuen torttujen koosta. Kokeile kypsyyttä tikulla. Anna kypsien torttujen jäähtyä hetki muotissa ja kumoa ne sen jälkeen.
Jos haluat tortun tasaisen pohjan päälle, leikkaa leivoksen kupera hattu pois, jotta leivos pysyy tasaisesti pystyssä. Pistele hammastikulla (cocktailtikku) syviä reikiä torttuihin, jotta kostutusliemi pääsee imeytymään paremmin. Pistojäljet jäävät piiloon koristeltaessa.

Kostutusliemi:
2dl vettä
0,5dl sokeria
2rkl rommia (jätä pois, jos haluat alkoholittoman tortun)

Kiehauta kattilassa vesi ja sokeri. Lisää rommi, mutta älä enää kuumenna seosta! Lusikoi torttujen päälle lientä reilusti (!!), jotta liemi pääsee imeytymään kunnolla.

Viimeistele koristelemalla. Lusikoi tai pursota vadelmamarmeladia tortun päälle sopiva nökäre. Valmista tomusokerikuorrute tomusokerista, sitruunamehusta ja vedestä. Kuorrute saa olla jämäkkää, mutta liian jämäkällä ei saa nättiä pursotusta. Pursota tomusokerikuorrutteella rinkula hillon ympärille.

Anna makustua hetki ja nauti!

Kuin kaksi Pisan tornia, vaikka näyttivät suorilta luonnossa. Mitä tapahtui?!

Uusinta paellasta

Viime vuoden puolella teimme paellaa, jonka ohjeen löysin Olivia-lehdestä. Ohje ei kuitenkaan ollut ihan paras eikä myöskään lopputulos. Nyt teimme vähän lisää taustatyötä etsimällä reseptiä ulkomaisilta sivustoilta sekä ostamalla Espanjasta paremman paella-pannun ja varsinaista paellariisiä. Ja voilá! Lopputuloksena oli aivan loistava Paella Mixta eli paella kanalla, katkaravuilla ja chorizolla.

Tämänkertainen ohje löytyi Whole Food Marketin sivuilta.

1,2 litraa kanalientä
0,5tl sahramia
oliiviöljyä
300g kanasuikaleita
150g chorizoa ohueksi siivutettuna
1rkl savustettua paprikajauhetta, pimentón dulce
4 laakerinlehteä
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 sipuli hienonnettuna
1 tomaatti kuorittuna ja pilkottuna
0,75tl suolaa
0,25tl pippuria jauhettuna
400g (noin 4,75dl) paellariisiä (tai risottoriisiä)
1prk (190g) artisokan sydämiä pilkottuna
2 grillattua ja säilöttyä paprikaa viipaloituna
100g katkarapuja

Ota kuumaa kanalientä pari desilitraa mukiin ja lisää joukkoon sahrami. Anna liemen maustua noin 10 minuuttia.
Lorauta pannulle pari ruokalusikallista oliiviöljyä paellapannulle (tai korkeareunaiselle paistinpannulle) ja ruskista siinä kanasuikaleet ja chorizot. Kun kanat ovat kypsiä, lisää paprikajauhe, laakerinlehdet, valkosipulit, sipulit, tomaatit, suola ja pippuri. Sekoita ja paista 5-10 minuuttia. Kaada pannulle sahramiliemi ja kanaliemi. Lisää riisi ja sekoita ne tasaisesti pannulle. Tämän jälkeen seosta ei enää sekoiteta! Asettele paellan pinnalle paparikaviipaleet ja artisokat. Anna kiehua 15-18 minuuttia. Lisää katkaravut ja painele niitä paellan pinnan alle, mutta älä sekoita pannun pohjaa. Anna kiehua vielä 5-7 minuuttia, kunnes riisi on kypsää ja neste imeytynyt. HUOM! Paellan pohjalle kuuluu muodostua ruskistunut pinta! Anna vetäytyä hetki ja tarjoile sitruunalohkojen kanssa.

Se kuuluisa "vaivaamaton leipä"

Blogimaailmassa ja ruokalehdissä on viimeisen vuoden aikana puhuttu paljon vaivaamattomasta leivästä eli leivästä, jota ei vaivata niin, että siihen muodostuisi sitkoa. Nyt vuoden asiaa harkittuani uskaltauduin kyseistä leipää testaamaan.

Vaivaamattoman leivän perusidea on siis se, että taikinan kaikki ainekset vain sekoitetaan nopeasti kulhossa sekaisin (ei vaivata), annetaan kohota vähintään yön yli huoneenlämmössä ja paistetaan kuumassa kannellisessa padassa noin 45 minuuttia. Helppoa. Ja jauhoina voi käyttää melkein mitä tahansa jauhoja (tosin ainakin osa pitää olla vehnäjauhoja) ja sekaan voi heittää mitä ikinä mieli tekee, esimerkiksi juustoraastetta, yrttejä tai siemeniä. Ohjeen sain yhdistelemällä eri lähteistä löytämiäni ohjeita ja vaihtamalla kuivahiivan tuorehiivaan. Paistamiseen käytin pientä Kokki-pataa, tilavuudeltaan kai reilu 2 litraa. Pata voi olla käytännössä mikä tahansa pata tai uunin kestävä astia, jossa on reunat. Jos padassasi ei ole kantta, käytä foliota päällä paistamisen aikana.

Kohotusajasta vielä pari sanaa. Nimittäin lähes kaikissa ohjeissa annettiin kohotusajaksi 12-18 tuntia. Ensimmäisellä kerralla kohotin orjallisesti tuon yli 12 tuntia taikinaa, toisella kerralla vain 3 tuntia. Molemmilla kerroilla leipä kohosi nätisti ja paistui tasaisesti. Johtopäätös: Kohotusaika ei ole niin nuuka, kunhan kohotat vähintään muutaman tunnin huoneenlämmössä.

n. 7-8dl jauhoja (minulla Myllärin Hurjan Viljainen Sämpyläjauho)
1,5tl suolaa
4dl kädenlämpöistä vettä
10g tuorehiivaa (tai 1tl kuivahiivaa)

Liuota hiiva veteen, paitsi jos käytät kuivahiivaa (silloin sekoita hiiva suoraan jauhoihin). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää hiiva-vesiliuos. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vaivaa. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan. Mitä pidempi aika, sen parempi.

Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Kun uuni on kuuma, laita kannellinen pata uuniin puoleksi tunniksi kuumenemaan. Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle, taikina on löysää ja tarttuu ilman jauhotusta pöytään. Pyöritä taikinasta pallo (tai yritä, minulla ei pysynyt pallona vaan muistutti enemmän pannukakkua kun taikina oli niin löysä), jauhota pinta kunnolla ja kohota liinan alla noin 30 minuuttia. Ota kuuma pata uunista ja ota kansi pois päältä. Tiputa taikina pataan ja laita kansi takaisin päälle. Paista leipää uunissa ensin 30 minuuttia kansi suljettuna. Poista sitten kansi ja jatka paistamista vielä 10-15 minuuttia. Kumoa valmis leipä ritilälle jäähtymään.

Appelsiini-sitruunakakku

Kylläpäs pääsikin joulutauko vierähtämään blogin puolella pitkäksi! Mutta jospa arki nyt koittaisi kotileipurillekin ja leivontainto löytyisi jostain. Jostain syystä sitä intoa ei vain ole löytynyt viime aikoina.

Tämä kakku oli pitkästä aikaa ensimmäinen, jota oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Ohjeen löysin K-Ruoka -sivustolta ja muistutti paljon jo aiemmin postaamaani klementiinikakkua. Siinä missä klementiinikakku oli varsin makea ja melko mieto, tämä appelsiini-sitruunakakku oli varsin jymäkkä maultaan. Jymäkällä tarkoitan makean, kirpeän, happaman ja kitkerän yhteismakua. Johtuneeko moinen yhteismaku siitä, että sitrukset keitettiin ja soseutettiin kuorineen ja kuori oli kuitenkin melkoisen paksu verrattuna esimerkiksi klementiiniin? Oli niin tai näin, kakku oli kuitenkin helppo valmistaa ja tuntui maistuvan ainakin meidän pikku prinsessoille. Hieman kyllä yllättää aina välillä neitokaisten makumieltymykset.

Kovasti mietin, että hyvä makuyhdistelmä voisi olla pala kakkua, pallo vaniljajäätelöä ja pieni hömpsy mantelilikööriä (Amaretto, Disaronno tms.). Mantelilikööri sopinee varsin hyvin kaveriksi jo senkin takia, että kakkuhan on täysin gluteeniton (ja lisäksi maidoton!), sillä kakussa käytetään jauhona mantelijauhetta.

***
Lisäys 19.1.2015: Edellistä yhdistelmää testattuani, suosittelen ehdottomasti nauttimaan kakun manteliliköörin kanssa. Lurauta siis kakun päälle likööriä ja anna sen imeytyä kakkupohjaan. Mantelilikööri taittaa kivasti kakun kitkeryyttä peittämättä kuitenkaan sitruksien makua. Nam!

***

Ohje opasti tekemään kakun 24cm:n irtopohjavuokaan. Itse en kuitenkaan niin isoa irtopohjavuokaa omista, joten jaoin taikinan 20cm:n ja 16cm:n vuokiin. Näin kakuista tuli kuitenkin melko matalia, joten en näkisi mahdottomana ajatusta, että taikinan kaataisi vain yhteen 20cm:n vuokaan!

1 appelsiini (n. 200g)
1 sitruuna (n. 200g)
3 munaa
3dl sokeria
200g mantelijauhetta
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
0,25tl suolaa

Pese huolellisesti sitrukset. Kiehauta vettä kattilassa ja laita appelsiini kiehuvaan veteen. Keitä appelsiinia yksinään 15 minuuttia, jonka jälkeen lisää sitruuna myös kattilaan. Jatka molempien sitruksien keittämistä vielä 30 minuuttia. Kaada vesi pois kattilasta ja jäähdytä kylmällä vedellä. Halkaise hedelmät kahtia, poista siemenet ja kaavi lusikalla hedelmäliha kulhoon. Poista kuorien sisältä välikalvot ja muut roippeet, leikkaa navat pois kuorista ja laita kuoret hedelmälihan kanssa samaan kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää vaahdon sekaan. Sekoita varovaisesti. Kääntele vielä lopuksi sitrussose joukkoon.
Kaada taikina voideltuun vuokaan. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa 45-60 minuuttia, kunnes taikina ei enää tartu tikkuun ja pinta on kauniin ruskea. Anna valmiin kakun jäähtyä hetki ennen kuin poistat sen vuoasta. Laita kakku jääkaappiin yöksi muhimaan ja säilytä se myös siellä.