Se kuuluisa "vaivaamaton leipä"

Blogimaailmassa ja ruokalehdissä on viimeisen vuoden aikana puhuttu paljon vaivaamattomasta leivästä eli leivästä, jota ei vaivata niin, että siihen muodostuisi sitkoa. Nyt vuoden asiaa harkittuani uskaltauduin kyseistä leipää testaamaan.

Vaivaamattoman leivän perusidea on siis se, että taikinan kaikki ainekset vain sekoitetaan nopeasti kulhossa sekaisin (ei vaivata), annetaan kohota vähintään yön yli huoneenlämmössä ja paistetaan kuumassa kannellisessa padassa noin 45 minuuttia. Helppoa. Ja jauhoina voi käyttää melkein mitä tahansa jauhoja (tosin ainakin osa pitää olla vehnäjauhoja) ja sekaan voi heittää mitä ikinä mieli tekee, esimerkiksi juustoraastetta, yrttejä tai siemeniä. Ohjeen sain yhdistelemällä eri lähteistä löytämiäni ohjeita ja vaihtamalla kuivahiivan tuorehiivaan. Paistamiseen käytin pientä Kokki-pataa, tilavuudeltaan kai reilu 2 litraa. Pata voi olla käytännössä mikä tahansa pata tai uunin kestävä astia, jossa on reunat. Jos padassasi ei ole kantta, käytä foliota päällä paistamisen aikana.

Kohotusajasta vielä pari sanaa. Nimittäin lähes kaikissa ohjeissa annettiin kohotusajaksi 12-18 tuntia. Ensimmäisellä kerralla kohotin orjallisesti tuon yli 12 tuntia taikinaa, toisella kerralla vain 3 tuntia. Molemmilla kerroilla leipä kohosi nätisti ja paistui tasaisesti. Johtopäätös: Kohotusaika ei ole niin nuuka, kunhan kohotat vähintään muutaman tunnin huoneenlämmössä.

n. 7-8dl jauhoja (minulla Myllärin Hurjan Viljainen Sämpyläjauho)
1,5tl suolaa
4dl kädenlämpöistä vettä
10g tuorehiivaa (tai 1tl kuivahiivaa)

Liuota hiiva veteen, paitsi jos käytät kuivahiivaa (silloin sekoita hiiva suoraan jauhoihin). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää hiiva-vesiliuos. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vaivaa. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan. Mitä pidempi aika, sen parempi.

Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Kun uuni on kuuma, laita kannellinen pata uuniin puoleksi tunniksi kuumenemaan. Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle, taikina on löysää ja tarttuu ilman jauhotusta pöytään. Pyöritä taikinasta pallo (tai yritä, minulla ei pysynyt pallona vaan muistutti enemmän pannukakkua kun taikina oli niin löysä), jauhota pinta kunnolla ja kohota liinan alla noin 30 minuuttia. Ota kuuma pata uunista ja ota kansi pois päältä. Tiputa taikina pataan ja laita kansi takaisin päälle. Paista leipää uunissa ensin 30 minuuttia kansi suljettuna. Poista sitten kansi ja jatka paistamista vielä 10-15 minuuttia. Kumoa valmis leipä ritilälle jäähtymään.

Appelsiini-sitruunakakku

Kylläpäs pääsikin joulutauko vierähtämään blogin puolella pitkäksi! Mutta jospa arki nyt koittaisi kotileipurillekin ja leivontainto löytyisi jostain. Jostain syystä sitä intoa ei vain ole löytynyt viime aikoina.

Tämä kakku oli pitkästä aikaa ensimmäinen, jota oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Ohjeen löysin K-Ruoka -sivustolta ja muistutti paljon jo aiemmin postaamaani klementiinikakkua. Siinä missä klementiinikakku oli varsin makea ja melko mieto, tämä appelsiini-sitruunakakku oli varsin jymäkkä maultaan. Jymäkällä tarkoitan makean, kirpeän, happaman ja kitkerän yhteismakua. Johtuneeko moinen yhteismaku siitä, että sitrukset keitettiin ja soseutettiin kuorineen ja kuori oli kuitenkin melkoisen paksu verrattuna esimerkiksi klementiiniin? Oli niin tai näin, kakku oli kuitenkin helppo valmistaa ja tuntui maistuvan ainakin meidän pikku prinsessoille. Hieman kyllä yllättää aina välillä neitokaisten makumieltymykset.

Kovasti mietin, että hyvä makuyhdistelmä voisi olla pala kakkua, pallo vaniljajäätelöä ja pieni hömpsy mantelilikööriä (Amaretto, Disaronno tms.). Mantelilikööri sopinee varsin hyvin kaveriksi jo senkin takia, että kakkuhan on täysin gluteeniton (ja lisäksi maidoton!), sillä kakussa käytetään jauhona mantelijauhetta.

***
Lisäys 19.1.2015: Edellistä yhdistelmää testattuani, suosittelen ehdottomasti nauttimaan kakun manteliliköörin kanssa. Lurauta siis kakun päälle likööriä ja anna sen imeytyä kakkupohjaan. Mantelilikööri taittaa kivasti kakun kitkeryyttä peittämättä kuitenkaan sitruksien makua. Nam!

***

Ohje opasti tekemään kakun 24cm:n irtopohjavuokaan. Itse en kuitenkaan niin isoa irtopohjavuokaa omista, joten jaoin taikinan 20cm:n ja 16cm:n vuokiin. Näin kakuista tuli kuitenkin melko matalia, joten en näkisi mahdottomana ajatusta, että taikinan kaataisi vain yhteen 20cm:n vuokaan!

1 appelsiini (n. 200g)
1 sitruuna (n. 200g)
3 munaa
3dl sokeria
200g mantelijauhetta
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
0,25tl suolaa

Pese huolellisesti sitrukset. Kiehauta vettä kattilassa ja laita appelsiini kiehuvaan veteen. Keitä appelsiinia yksinään 15 minuuttia, jonka jälkeen lisää sitruuna myös kattilaan. Jatka molempien sitruksien keittämistä vielä 30 minuuttia. Kaada vesi pois kattilasta ja jäähdytä kylmällä vedellä. Halkaise hedelmät kahtia, poista siemenet ja kaavi lusikalla hedelmäliha kulhoon. Poista kuorien sisältä välikalvot ja muut roippeet, leikkaa navat pois kuorista ja laita kuoret hedelmälihan kanssa samaan kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää vaahdon sekaan. Sekoita varovaisesti. Kääntele vielä lopuksi sitrussose joukkoon.
Kaada taikina voideltuun vuokaan. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa 45-60 minuuttia, kunnes taikina ei enää tartu tikkuun ja pinta on kauniin ruskea. Anna valmiin kakun jäähtyä hetki ennen kuin poistat sen vuoasta. Laita kakku jääkaappiin yöksi muhimaan ja säilytä se myös siellä.

Nypläysharrastus tuottaa tulosta

Tämän uuden harrastukseni tuorein tuotos valmistui jo torstaina, mutta en vain saanut blogattua tästä aiemmin. Kerroin jo aiemmin, että opiskelen nypläystä Raumalace.fi -sivuston avulla. Tuolla sivustolla oli neljä erilaista nypläysharjoitusta, joista kolme ensimmäistä olivat ns. lyöntiharjoituksia eli niissä harjoiteltiin eri perussolmuja. Neljäs harjoitus olikin sitten jo ihan oikea työ, nimittäin pieni liina. Liina kulki nimellä Spindelnatto. Koolla tätä liinaa ei ole pilattu, vaan työ on kaikkiaan noin 16cm kanttiinsa. Lankana työssä oli Bockensin 60/2 ja kangas on pellavaa (tiheys noin 8 lankaa sentillä).

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan

Tämä kakku on tehty jo lauantaina, mutta vasta nyt sain aikaiseksi blogata sen. Tosin, kyllä arkistoista löytyy vanhempaakin tavaraa, mutta kun ei ole saanut aikaseksi laittaa tänne...
Tähän kakkuun kiteytyi taas useampi asia. Tietenkin tämä oli itsenäisyyspäivän kakku ja siksi sinivalkoinen. Mutta tämän lisäksi halusin testata niin sanottua seeprakakkua (tai sateenkaarikakkua), eli raidallista kakkupohjaa. Kakkupohjan tekeminen oli sinänsä helppoa, mutta aikaa kuluu taikinan annosteluun. Muuten olen tyytyväinen pohjaan näin ensikertalaisena, mutta jatkossa teen raidoista selkeästi paksummat, sillä nyt raidat jäivät kapeiksi ja ne tuppasivat siksi sekoittumaan keskenään reunoilla. Keskellä raidat sen sijaan ovat selkästi paremman näköiset. Ehkäpä joulun alla voisi vielä tehdä polkkaraidoilla kakun?! Täyte ja kuorrutus ovat voi-sokerikreemiä, joka on todella tukoisaa, mutta kivaa vaihtelua kermalle ja sokerikuorrutteella. Lisäksi voikreemi sopii hyvin tukoisamman ja kiinteämmän pohjan kanssa. Vaikka kakku on halkaisijaltaan vain 20cm, on se varsin riittoisa, ehkä jopa 16 hengen kakku.

Makuraadilta tuli söpö kommentti: "Äiti, tää kakku maistuu ihan Suomen lippu -kakulta."

Ohje on suomennettu Cookies, Cupcakes and Cardio -sivustolta. Linkin takaa löytyy myös Youtube-video seeprakakun tekemisestä vaiheittain.

Pohja:
300g vehnäjauhoja
400g sokeria
2,25tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
0,5-1tl vaniljajauhetta
1,8dl ruokaöljyä
4 munaa
2,25-2,5dl maitoa
sinistä (ja valkoista) elintarvikeväriä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ruokaöljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää munat yksitelle aina välissä hyvin sekoittaen. Lisää maito ja sekoita taas tasaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan siten, että toiseen kulhoon tulee noin kolmasosa taikinasta ja toiseen loput kaksi kolmasosaa. Värjää pienempi osa taikinasta siniseksi ja halutessasi valkaise isompi osa valkoisella elintarvikevärillä.
Pingota kahden 20cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Annostele taikinaa esimerkiksi ruokalusikka-mitalla vuokiin vuorotellen molempia värejä. Omassa kakussani laitoin aluksi 2rkl vaaleaa taikinaa ja 1rkl sinistä taikinaa, lopussa molempia 1rkl vuorotellen. Halutessasi paksumpia raitoja, annostele taikinoita enemmän kerralla vuokaan. Tarkemmat vaihekuvat löytyvät yllä mainitusta linkistä. Varo, etteivät kerrokset mene sekaisin annosteluvaiheessa. Jatka annostelua, kunnes kaikki taikina on vuoissa. Paista pohjia 170-asteisessa uunissa noin 35-45 minuuttia. Anna pohjien jäähtyä.
Leikkaa pohjista kupera päällinen pois ja halutessasi leikkaa pohjat vielä kahteen osaan.

Täyte ja kuorrute:
180g voita
10dl tomusokeria (oikeasti, 1 litra!)
0,5-1tl vaniljajauhetta
6rkl maitoa

Vaahdota pehmeä voi. Lisää tomusokerista noin kaksi kolmasosaa (noin 6-7dl) ja vaniljajauhe. Sekoita varovasti, jotta tomusokerit eivät pölähdä. Lisää maitoa 1rkl kerrallaan ja sekoita välissä huolellisesti. Lopuksi lisää vielä loput tomusokerista ja vatkaa sekaisin.

Aseta pohja tarjoilulautaselle. Levitä täytettä pohjalle ja nosta seuraava pohja päälle. Jatka, kunnes kaikki pohjat ovat pinossa. Levitä kakun reunoille ja päälle ohut kerros kreemiä murukerrokseksi eli sitomaan murut itseensä. Laita kakku hetkeksi kylmään, jotta pinta jähmettyy. Levitä loppu kreemi kakun reunoille ja päälle ja tasoita palettiveitsellä tasaiseksi.

Suolapähkinä-valkosuklaacookies

Nyt on vähän joka puolella blogeissa pyörinyt erilaisia cookie-ohjeita. Cookiet ovat ihania kaikessa yksinkertaisuudessaan. Perustaikinaa voi piristää päivästä riippuen omilla suosikeillaan. Itse olen tällä perusohjeella tehnyt suklaa-fudgecookieita ja nyt näitä suolapähkinä-valkosuklaisia cookieita. Ainoa ero alkuperäiseen ohjeeseen on siis täytteet. Lisäksi tällä jälkimmäisellä kerralla olin laiska enkä jaksanut jähmettää taikinaa jääkaapissa, mutta hyvin onnistuivat silti keksit!

 
Alkuperäinen ohje on napattu Lunni leipoo -blogista. Voit muokata ohjetta kätevästi vaihtamalla täytteiksi omat suosikkisi.
Ohjeella tulee noin 20 keksiä. Voit paistaa keksit pelti kerrallaan (175-asteisessa uunissa keskitasolla) tai kiertoilmauunissa kaksi peltiä kerrallaan (160-165 astetta).

110g pehmeää voita
2dl fariinisokeria
1 muna
2,75dl vehnäjauhoja
0,5tl ruokasoodaa
100g valkosuklaahippuja (esim. Dr. Oetker tai Pirkka)
90g suolapähkinöitä

Vaahdota pehmeä voi ja fariinisokeri. Lisää muna ja sekoita voimakkaasti. Sekoita vehnäjauhot ja sooda keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita lusikalla käännellen sekaisin, kunnes jauhot ovat juuri ja juuri sekaisin. Lisää suklaahiput ja suolapähkinät ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan jähmettyä noin puoli tuntia jääkaapissa (ei pakollinen vaihe!). Ota taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia nökäreitä leivinpaperille. Jätä nökäreet reilusti erilleen, sillä keksit leviävät uunissa. Itse olen laittanut noin 10 keksiä pellille. Paista keksejä 175-asteisessa (tai 160-asteisessa kiertoilma-) uunissa noin 8-10 minuuttia. Keksit saavat ottaa vähän väriä reunoille, mutta älä paista liikaa, jotta keksit eivät ole läpikypsiä. Keksien kuuluu olla selkeästi todella pehmeitä uunista tullessa, ne jähmettyvät kyllä jäähtyessään. Anna keksien jäähtyä rauhassa ja irrota leivinpaperista vasta täysin jäähtyneenä.

Gulassia ja leipää

Tämä oli jo toinen kerta, kun teimme gulassia. Ensimmäisellä kerralla jäi vain ottamatta kuvat ja blogattua. Gulassi on perinteinen pitkään haudutettu unkarilainen lihakeitto, joka saa makunsa paprikasta, tomaatista ja sipulista. Gulassi on unkarilaisille vähän kuin karjalanpaisti meille: Jokaisen ohje on hieman erilainen. Mutta yhteistä gulasseille on, että ne on tehty naudanlihasta eikä niitä suurusteta erikseen. Keitto suurustuu keittämällä pitkään. Loppuvaiheessa keittämistä keittoon voi lisätä halutessaan joko perunaa tai csipetkejä. Csipetke muistuttaa paljon pastaa ja on helppo tehdä, tosin muotoilu tuotti päänvaivaa. Nättejä csipetkeni eivät ainakaan olleet! Ensimmäisellä kerralla laitoimme perunaa, nyt toisella kerralla tein keittoon csipetkejä. Molemmilla tavoilla keitosta tulee herkullista!
Palan painikkeeksi tein vielä vaaleaa leipää, ihan vain vehnäjauhoista. Ohje oli helppo ja lopputulos... No, se oli vaaleaa leipää. Mutta hyvin se sopi keiton kanssa!

Gulassin ohje on Vihdin uutisten sivuilta ja leivän ohjeen löysin Viva ciabatta! -blogista, poistin vain ohjeesta juuston ja tuplasin sen.

Keitto:
noin 1kg naudanlihaa kuutioituna, esim. ulkopaisti tai palapaisti
2-3 sipuli karkesti pilkottuna
vettä
2-3 tomaattia isoina kuutioina
2-3 paprikaa kuutioituna
4rkl savustettua paprikajauhetta
suolaa
(6 perunaa kuutioituna tai csipetkejä, ohje alempana)

Laita kattilaan lihat ja sipulit. Lisää vettä niin, että lihat peittyvät. Keitä lihoja ja kuori pinnalle muodostuva vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää tomaatit, paprikat ja paprikajauhe. Mausta suolalla. Keitä keittoa ainakin pari tuntia. Keitto suurustuu keittämisen aikana. Jos laitat keittoon perunoita, lisää ne noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Csipetket laitetaan kattilaan noin vartti ennen tarjoilua.

Csipetket:
noin 2-2,5dl vehnäjauhoja
1 muna
suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi ja vaivaa hetki. Leikkaa taikinasta ohuita suikaleita ja pyörittele suikuloiksi. Lisää csipetket keittoon keittämisen loppuvaiheessa noin vartiksi.

Leipä:
500g vehnäjauhoja
330g vettä
12g hiivaa
10g suolaa

Liuota hiiva veteen. Veden ei tarvitse olla lämmintä, jos vaivaat taikinan koneella. Lisää hiivaliuokseen suola ja jauhot. Vaivaa taikinaa koneella noin 5-10 minuuttia, kunnes taikinassa on hyvä sitko. Anna taikinan levätä puolisen tuntia peitettynä. Muotoile levänneestä taikinasta jauhotetulla pöydällä leipä, siirrä leipä pellille, jauhota pinta ja kohota peitettynä noin tunnin ajan. Viillä terävällä veitsellä pintaan viiltoja ja paista ensimmäiset 5 minuuttia 250-asteisessa uunissa. Laske sen jälkeen lämpötila 200 asteeseen ja jatka paistamista 45-50 minuuttia, kunnes pinta on saanut kunnolla väriä ja pohjaa koputtaessa kuuluu ontto ääni. Anna leivän jäähtyä, mutta älä peitä liinalla. Leipä pehmenee, jos peität sen liinalla.

Vanhuuttako?!

Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt taas reilu viikko, mutta se ei tarkoita, etteikö jotain kirjoittamisen arvoista olisi tehty. Ongelma on vain ollut, ettei ole ollut mitään valmista. Ja lisäksi sormet syyhyten olen käyttänyt kaiken mahdollisen vapaan ajan uuden harjoitteluun ja vanhan muistelemiseen.

Aloitetaanpa siis vanhan muistelusta. Joskus peruskouluaikaan hurahdin ristipistotöihin, mutta vuosikausiin ei ole vastaan tullut kivaa ohjetta. Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä oli kuitenkin ihana, vähän modernimpi ohje pellavaiseen joululiinaan. Koristelu tehdään ristipistoilla violetin ja pinkin sävyillä. Ihastuin oikopäätä kuvioon ja väreihin, joten eihän sitä voinut kuin lampsia lankakaupoille. Tällä hetkellä liina on vielä pahasti vaiheessa, mutta kivalta näyttää jo nyt. Mutta ehkä tämä on valmis ensi jouluna sitten?

Ja sitten se uuden opettelu. Täytyy myöntää, että jotenkin tuntuu todella henkisesti vanhalta myöntää tämä, mutta olen opetellut pitsin nypläämistä! Ja ihan itsenäisesti internetistä löytyvien videoiden avulla. Suurena apuna on ollut Raumalace.fi -sivuston avulla. Nypläystyynyn sain lainaan työkaverin kontaktien kautta. Ainoana omana investointina ostin nypylöitä ja langan. Viikon aikana olen nyplännyt kolme erilaista harjoitusta ja nythän tuo alkaa jo sujua! Tavoitteena olisikin, että nypläisin tuohon yllä esiteltyyn joululiinaan reuna- tai välipitsin. Katsotaan, ehkä se jää ikuisuusprojektiksi...

Tässä yleiskuva nypläystilanteesta.

Tässä näkyy mynsteri (malli pitsille, työohje ikäänkuin), joka on kiinni rullassa.

Ja tässä tulee sitä pitsiä nuppineulametsän takana.

Kolme valmista pitsiharjoitusta. Ylimpänä ensimmäinen, alimpana uusin.