Nypläysharrastus tuottaa tulosta

Tämän uuden harrastukseni tuorein tuotos valmistui jo torstaina, mutta en vain saanut blogattua tästä aiemmin. Kerroin jo aiemmin, että opiskelen nypläystä Raumalace.fi -sivuston avulla. Tuolla sivustolla oli neljä erilaista nypläysharjoitusta, joista kolme ensimmäistä olivat ns. lyöntiharjoituksia eli niissä harjoiteltiin eri perussolmuja. Neljäs harjoitus olikin sitten jo ihan oikea työ, nimittäin pieni liina. Liina kulki nimellä Spindelnatto. Koolla tätä liinaa ei ole pilattu, vaan työ on kaikkiaan noin 16cm kanttiinsa. Lankana työssä oli Bockensin 60/2 ja kangas on pellavaa (tiheys noin 8 lankaa sentillä).

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan

Tämä kakku on tehty jo lauantaina, mutta vasta nyt sain aikaiseksi blogata sen. Tosin, kyllä arkistoista löytyy vanhempaakin tavaraa, mutta kun ei ole saanut aikaseksi laittaa tänne...
Tähän kakkuun kiteytyi taas useampi asia. Tietenkin tämä oli itsenäisyyspäivän kakku ja siksi sinivalkoinen. Mutta tämän lisäksi halusin testata niin sanottua seeprakakkua (tai sateenkaarikakkua), eli raidallista kakkupohjaa. Kakkupohjan tekeminen oli sinänsä helppoa, mutta aikaa kuluu taikinan annosteluun. Muuten olen tyytyväinen pohjaan näin ensikertalaisena, mutta jatkossa teen raidoista selkeästi paksummat, sillä nyt raidat jäivät kapeiksi ja ne tuppasivat siksi sekoittumaan keskenään reunoilla. Keskellä raidat sen sijaan ovat selkästi paremman näköiset. Ehkäpä joulun alla voisi vielä tehdä polkkaraidoilla kakun?! Täyte ja kuorrutus ovat voi-sokerikreemiä, joka on todella tukoisaa, mutta kivaa vaihtelua kermalle ja sokerikuorrutteella. Lisäksi voikreemi sopii hyvin tukoisamman ja kiinteämmän pohjan kanssa. Vaikka kakku on halkaisijaltaan vain 20cm, on se varsin riittoisa, ehkä jopa 16 hengen kakku.

Makuraadilta tuli söpö kommentti: "Äiti, tää kakku maistuu ihan Suomen lippu -kakulta."

Ohje on suomennettu Cookies, Cupcakes and Cardio -sivustolta. Linkin takaa löytyy myös Youtube-video seeprakakun tekemisestä vaiheittain.

Pohja:
300g vehnäjauhoja
400g sokeria
2,25tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
0,5-1tl vaniljajauhetta
1,8dl ruokaöljyä
4 munaa
2,25-2,5dl maitoa
sinistä (ja valkoista) elintarvikeväriä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ruokaöljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää munat yksitelle aina välissä hyvin sekoittaen. Lisää maito ja sekoita taas tasaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan siten, että toiseen kulhoon tulee noin kolmasosa taikinasta ja toiseen loput kaksi kolmasosaa. Värjää pienempi osa taikinasta siniseksi ja halutessasi valkaise isompi osa valkoisella elintarvikevärillä.
Pingota kahden 20cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Annostele taikinaa esimerkiksi ruokalusikka-mitalla vuokiin vuorotellen molempia värejä. Omassa kakussani laitoin aluksi 2rkl vaaleaa taikinaa ja 1rkl sinistä taikinaa, lopussa molempia 1rkl vuorotellen. Halutessasi paksumpia raitoja, annostele taikinoita enemmän kerralla vuokaan. Tarkemmat vaihekuvat löytyvät yllä mainitusta linkistä. Varo, etteivät kerrokset mene sekaisin annosteluvaiheessa. Jatka annostelua, kunnes kaikki taikina on vuoissa. Paista pohjia 170-asteisessa uunissa noin 35-45 minuuttia. Anna pohjien jäähtyä.
Leikkaa pohjista kupera päällinen pois ja halutessasi leikkaa pohjat vielä kahteen osaan.

Täyte ja kuorrute:
180g voita
10dl tomusokeria (oikeasti, 1 litra!)
0,5-1tl vaniljajauhetta
6rkl maitoa

Vaahdota pehmeä voi. Lisää tomusokerista noin kaksi kolmasosaa (noin 6-7dl) ja vaniljajauhe. Sekoita varovasti, jotta tomusokerit eivät pölähdä. Lisää maitoa 1rkl kerrallaan ja sekoita välissä huolellisesti. Lopuksi lisää vielä loput tomusokerista ja vatkaa sekaisin.

Aseta pohja tarjoilulautaselle. Levitä täytettä pohjalle ja nosta seuraava pohja päälle. Jatka, kunnes kaikki pohjat ovat pinossa. Levitä kakun reunoille ja päälle ohut kerros kreemiä murukerrokseksi eli sitomaan murut itseensä. Laita kakku hetkeksi kylmään, jotta pinta jähmettyy. Levitä loppu kreemi kakun reunoille ja päälle ja tasoita palettiveitsellä tasaiseksi.

Suolapähkinä-valkosuklaacookies

Nyt on vähän joka puolella blogeissa pyörinyt erilaisia cookie-ohjeita. Cookiet ovat ihania kaikessa yksinkertaisuudessaan. Perustaikinaa voi piristää päivästä riippuen omilla suosikeillaan. Itse olen tällä perusohjeella tehnyt suklaa-fudgecookieita ja nyt näitä suolapähkinä-valkosuklaisia cookieita. Ainoa ero alkuperäiseen ohjeeseen on siis täytteet. Lisäksi tällä jälkimmäisellä kerralla olin laiska enkä jaksanut jähmettää taikinaa jääkaapissa, mutta hyvin onnistuivat silti keksit!

 
Alkuperäinen ohje on napattu Lunni leipoo -blogista. Voit muokata ohjetta kätevästi vaihtamalla täytteiksi omat suosikkisi.
Ohjeella tulee noin 20 keksiä. Voit paistaa keksit pelti kerrallaan (175-asteisessa uunissa keskitasolla) tai kiertoilmauunissa kaksi peltiä kerrallaan (160-165 astetta).

110g pehmeää voita
2dl fariinisokeria
1 muna
2,75dl vehnäjauhoja
0,5tl ruokasoodaa
100g valkosuklaahippuja (esim. Dr. Oetker tai Pirkka)
90g suolapähkinöitä

Vaahdota pehmeä voi ja fariinisokeri. Lisää muna ja sekoita voimakkaasti. Sekoita vehnäjauhot ja sooda keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita lusikalla käännellen sekaisin, kunnes jauhot ovat juuri ja juuri sekaisin. Lisää suklaahiput ja suolapähkinät ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan jähmettyä noin puoli tuntia jääkaapissa (ei pakollinen vaihe!). Ota taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia nökäreitä leivinpaperille. Jätä nökäreet reilusti erilleen, sillä keksit leviävät uunissa. Itse olen laittanut noin 10 keksiä pellille. Paista keksejä 175-asteisessa (tai 160-asteisessa kiertoilma-) uunissa noin 8-10 minuuttia. Keksit saavat ottaa vähän väriä reunoille, mutta älä paista liikaa, jotta keksit eivät ole läpikypsiä. Keksien kuuluu olla selkeästi todella pehmeitä uunista tullessa, ne jähmettyvät kyllä jäähtyessään. Anna keksien jäähtyä rauhassa ja irrota leivinpaperista vasta täysin jäähtyneenä.

Gulassia ja leipää

Tämä oli jo toinen kerta, kun teimme gulassia. Ensimmäisellä kerralla jäi vain ottamatta kuvat ja blogattua. Gulassi on perinteinen pitkään haudutettu unkarilainen lihakeitto, joka saa makunsa paprikasta, tomaatista ja sipulista. Gulassi on unkarilaisille vähän kuin karjalanpaisti meille: Jokaisen ohje on hieman erilainen. Mutta yhteistä gulasseille on, että ne on tehty naudanlihasta eikä niitä suurusteta erikseen. Keitto suurustuu keittämällä pitkään. Loppuvaiheessa keittämistä keittoon voi lisätä halutessaan joko perunaa tai csipetkejä. Csipetke muistuttaa paljon pastaa ja on helppo tehdä, tosin muotoilu tuotti päänvaivaa. Nättejä csipetkeni eivät ainakaan olleet! Ensimmäisellä kerralla laitoimme perunaa, nyt toisella kerralla tein keittoon csipetkejä. Molemmilla tavoilla keitosta tulee herkullista!
Palan painikkeeksi tein vielä vaaleaa leipää, ihan vain vehnäjauhoista. Ohje oli helppo ja lopputulos... No, se oli vaaleaa leipää. Mutta hyvin se sopi keiton kanssa!

Gulassin ohje on Vihdin uutisten sivuilta ja leivän ohjeen löysin Viva ciabatta! -blogista, poistin vain ohjeesta juuston ja tuplasin sen.

Keitto:
noin 1kg naudanlihaa kuutioituna, esim. ulkopaisti tai palapaisti
2-3 sipuli karkesti pilkottuna
vettä
2-3 tomaattia isoina kuutioina
2-3 paprikaa kuutioituna
4rkl savustettua paprikajauhetta
suolaa
(6 perunaa kuutioituna tai csipetkejä, ohje alempana)

Laita kattilaan lihat ja sipulit. Lisää vettä niin, että lihat peittyvät. Keitä lihoja ja kuori pinnalle muodostuva vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää tomaatit, paprikat ja paprikajauhe. Mausta suolalla. Keitä keittoa ainakin pari tuntia. Keitto suurustuu keittämisen aikana. Jos laitat keittoon perunoita, lisää ne noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Csipetket laitetaan kattilaan noin vartti ennen tarjoilua.

Csipetket:
noin 2-2,5dl vehnäjauhoja
1 muna
suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi ja vaivaa hetki. Leikkaa taikinasta ohuita suikaleita ja pyörittele suikuloiksi. Lisää csipetket keittoon keittämisen loppuvaiheessa noin vartiksi.

Leipä:
500g vehnäjauhoja
330g vettä
12g hiivaa
10g suolaa

Liuota hiiva veteen. Veden ei tarvitse olla lämmintä, jos vaivaat taikinan koneella. Lisää hiivaliuokseen suola ja jauhot. Vaivaa taikinaa koneella noin 5-10 minuuttia, kunnes taikinassa on hyvä sitko. Anna taikinan levätä puolisen tuntia peitettynä. Muotoile levänneestä taikinasta jauhotetulla pöydällä leipä, siirrä leipä pellille, jauhota pinta ja kohota peitettynä noin tunnin ajan. Viillä terävällä veitsellä pintaan viiltoja ja paista ensimmäiset 5 minuuttia 250-asteisessa uunissa. Laske sen jälkeen lämpötila 200 asteeseen ja jatka paistamista 45-50 minuuttia, kunnes pinta on saanut kunnolla väriä ja pohjaa koputtaessa kuuluu ontto ääni. Anna leivän jäähtyä, mutta älä peitä liinalla. Leipä pehmenee, jos peität sen liinalla.

Vanhuuttako?!

Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt taas reilu viikko, mutta se ei tarkoita, etteikö jotain kirjoittamisen arvoista olisi tehty. Ongelma on vain ollut, ettei ole ollut mitään valmista. Ja lisäksi sormet syyhyten olen käyttänyt kaiken mahdollisen vapaan ajan uuden harjoitteluun ja vanhan muistelemiseen.

Aloitetaanpa siis vanhan muistelusta. Joskus peruskouluaikaan hurahdin ristipistotöihin, mutta vuosikausiin ei ole vastaan tullut kivaa ohjetta. Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä oli kuitenkin ihana, vähän modernimpi ohje pellavaiseen joululiinaan. Koristelu tehdään ristipistoilla violetin ja pinkin sävyillä. Ihastuin oikopäätä kuvioon ja väreihin, joten eihän sitä voinut kuin lampsia lankakaupoille. Tällä hetkellä liina on vielä pahasti vaiheessa, mutta kivalta näyttää jo nyt. Mutta ehkä tämä on valmis ensi jouluna sitten?

Ja sitten se uuden opettelu. Täytyy myöntää, että jotenkin tuntuu todella henkisesti vanhalta myöntää tämä, mutta olen opetellut pitsin nypläämistä! Ja ihan itsenäisesti internetistä löytyvien videoiden avulla. Suurena apuna on ollut Raumalace.fi -sivuston avulla. Nypläystyynyn sain lainaan työkaverin kontaktien kautta. Ainoana omana investointina ostin nypylöitä ja langan. Viikon aikana olen nyplännyt kolme erilaista harjoitusta ja nythän tuo alkaa jo sujua! Tavoitteena olisikin, että nypläisin tuohon yllä esiteltyyn joululiinaan reuna- tai välipitsin. Katsotaan, ehkä se jää ikuisuusprojektiksi...

Tässä yleiskuva nypläystilanteesta.

Tässä näkyy mynsteri (malli pitsille, työohje ikäänkuin), joka on kiinni rullassa.

Ja tässä tulee sitä pitsiä nuppineulametsän takana.

Kolme valmista pitsiharjoitusta. Ylimpänä ensimmäinen, alimpana uusin.

Uusinta chilikonvehdeista

Viime talvena kehitin täytteen tummasuklaakuoriselle konvehdille, jossa olisi vähän chilin lämpöä tuovaa potkua. Idea näihin chilikonvehteihin tuli Minnalta. Näitä piti kokeilla nyt uudestaan helpommalla temperointitavalla (lue enemmän täältä), tosin täytteestä jätin tällä kertaa Wiener nougat-rouheen pois. Suklaana käytin näissä tukusta saatavaa Valrhonan Manjaria, joka sisältää kaakaota 64%. Tätä suklaata jäähdyttelin siemensuklaan kanssa 28-asteiseksi. Temperointi onnistui niin hyvin, että suklaa meinasi jähmettyä heti muottiin (temperoitu suklaa jähmettyy huomattavasti nopeammin kuin temperoimaton) kuorien valamisvaiheessa. Tästä viisastuneena ensi kerralla jätän suklaan asteen kaksi lämpimämmäksi, mikäli temperointi antaa myöden.

Vaan nyt pitää kyllä kehaista itseä, sillä näistä tuli suorastaan suussasulavan hyviä. Ja mikä ihaninta, pari tällaista tyydyttää makean himon täysin!

Taustalla valkosuklaakonvehteja.

Vasemmalla vadelma-valkosuklaatäyte, oikealla chilisuklaatäyte.

Konvehtiaika alkoi!

Viime talvena tein ensimmäistä kertaa ikinä konvehteja. Niiden tekeminen on sinänsä yksinkertaista ja kivaa, mutta yksi kompastuskivi löytyi aina. Se suklaan temperointi! Suklaan temperointi pitää tehdä aina, kun suklaasta tekee koristeita tai konvehteja, sillä temperoimaton suklaa muuttuu harmaaksi, laikkukkaaksi ja sulaa sormissa heti. Hyvin temperoitu suklaa on kiiltävää, irtoaa helposti muotista ja napsahtaa taitettaessa tai purtaessa. Aiemmin tein temperoinnit kiltisti vaikean kautta, eli ensin lämmitin noin 50-asteiseksi, jäähdytin hieman alle 30-asteiseksi ja sitten vielä kerran lämmitin himpun verran yli 30-asteiseksi. Vaan nyt löysin varmemman tavan temperoida suklaa! Ainakin valkosuklaalla tämä onnistui varsin mainiosti.

Tämä minulle uusi temperointitapa on englanniksi seeding method. Ideana on siis ensin rikkoa kaakaovoin rasvakiteitä sulattamalla suklaata mikrossa (tai vesihauteessa) niin, että suklaa juuri ja juuri sulaa. Tämän jälkeen suklaasulan sekaan laitetaan noin 10-20% alkuperäisen suklaan massaa vastaava määrä valmiiksi temperoitua suklaata (kaikki kaupassa myytävä suklaa on valmiiksi temperoitua) isona palana. Suklaasulaa sekoitellaan ja palaa kihnutetaan nuolijalla, jotta palasta irtoaisi mahdollisimman paljon kaakaovoin rasvan ns. betakiteitä. Nämä irtoavat kiteet toimivat siemenenä temperoitumiselle. Valkosuklaata sai jäähdytellä suhteellisen paljon, jotta suklaa temperoitui sopivasti, minulla taisi olla noin 26 asteista käyttövalmiina. Suklaan temperoitumista kannattaa testailla jäähtymisen aikana helpolla testillä: kasta suklaasulaan lusikan kupera puoli (tai palettiveitsen kärki) ja odota pari minuuttia. Mikäli suklaa on tässä ajassa kovettunut lusikkaan niin, ettei se sula koskettaessa, temperointi on valmis ja suklaa käyttövalmis. Jos suklaa ei kovetu, jatka sekoittamista vielä ja toista kovettumistesti hetken päästä uudestaan. Ota lopuksi ylimääräinen siemensuklaa pois seoksesta, ettei se vahingossa lipsahda konvehtimuottiin.

Mikäli suklaa pääsee jäähtymään liikaa, voit sulattaa suklaan uudestaan ja jäähdyttää samalla menetelmällä uudestaan. Muista myös uusi siemensuklaa!

Konvehtien tekemisen vaiheet löydät myös aiemmasta postauksestani täältä, mutta lyhyesti homma menee seuraavasti:

1. Kaada suklaa muotteihin, suklaan pitää täyttää jokainen konvehtikolo. Kopauta pari kertaa pöytää vasten, jotta ilmakuplat nousevat ylös. Kaada ylimääräinen suklaa takaisin kulhoon ja kopauta esim. palettiveitsen varrella muotin reunaan, jotta mahdollisimman suuri osa suklaasta valuisi pois. Vetäise muotin pinta puhtaaksi palettiveitsellä. Anna suklaan jähmettyä jääkaapissa (tai huoneenlämmössä) sen aikaa, kun valmistat täytteen.
2. Valmista täyte ja kaada se pursotuspussiin. Leikkaa kärjestä pieni pala pois. Pursota täyte kuoriin, mutta jätä hieman vajaaksi, jotta voit levittää vielä suklaata pohjaksi. Laita muotti jääkaappiin hetkeksi, jotta täyte kerkeää jähmettyä vähän. Tällä välin voit temperoida suklaan uudestaan.
3. Kaada temperoitua suklaata muotin päälle ja levitä suklaa huolellisesti. Jokainen konvehti pitää peittyä kokonaan. Kopauta muottia taas pari kertaa ja vedä palettiveitsellä ylimääräinen suklaa pois muotin päältä. Laita muotti jääkaappin noin 5 minuutiksi.
4. Kopauta muottia kevyesti pöytää vasten, jotta konvehdit tipahtavat muotista pois. Mikäli konvehdit eivät tipahda, anna olla vielä hetki jääkaapissa.

Täytteenä näissä valkosuklaakonvehdeissa oli tällä kertaa vadelmaganache, jonka ohjeen löysin Kermaruusulta. Kermaruusulla on myös hyvät vaihekuvat konvehtien valmistamisesta!