...Ja aika lentää!

Ai kamala, edellisestä postauksesta on kulunut ikuisuus! Jostain syystä bloggaus-motivaatio on ollut ihan kadoksissa viimeiset kuukaudet, mutta nyt on kyllä ihan pakko jo jotain laittaa blogiin. Leipomista on kotona harrastettu, vaikka se ei tänne blogiin asti olekaan näkynyt. Samoin askartelua.

Aloitan nyt tämän urakan kevyesti, nimittäin sillä askartelulla. Seuraavalla kerralla sitten leipomuksia syksyn varrelta.

Näihin askarteluihin sain innostuksen Sinellin joulukuvastosta. Kuvastossa oli askartelumalli korva- ja kaulakoruille, jotka tehtiin pujottelemalla lasisia putkihelmiä rautalankaan. Lasiputket ovat näissä korviksissa 2cm pitkiä.

Tykästyin näihin korvakoruihin niin paljon, että päätin tehdä itselleni himmelin. Enkä mitään perinteistä oljista tai hirmu modernia pilleistä, vaan niistä samaisista lasiputkista kuin korviksetkin. Tosin tässä työssä lasiputket olivat 5cm mittaisia. Himmeli valmistui suhteellisen nopeasti, taisi pari iltaa mennä pujottelussa. Rautalangan avulla tehtynä himmeli oli helppo kasata, sillä se ei luhistunut kasaan joka kerta, kun sen laski alas.

Kun lasiputkia jäi yli, päätin vielä väkertää tähdenkin. Tässä osa helmistä on pujoteltu ohueeseen lankaan ja osa metallilankaan. Kokoa on kaikkiaan noin 15cm.

Kyllä nyt kelpaa joulun tulla!

Karkkia ja pähkinää cookiessa

Aiemmin tällä viikolla leivoin pitkästä aikaa cookieita vanhalla ohjeellani. Sen jälkeen himo näihin ihaniin kekseihin heräsi ja nyt tein lasten toiveesta uuden erän keksejä. Näihin tuli M&M-suklaakarkkeja (n. 1,5dl) ja karkeasti rouhittuja cashewpähkinöitä (n. 1dl) punaherukoiden ja valkosuklaan sijaan. Yhdistelmä oli varsin mainio eikä tälläkään kertaa vaadittu aikaa saati vaivaa nimeksikään.

Pitkästä aikaa leipää

Milloin lie on viimeksi tullut leivottua leipää, sitä en muista. Vaan nyt teki niin kovasti mieli hyvää itsetehtyä leipää, että kaivoin yleiskoneen taikinakoukun esille.

Ohje on sovellettu useammasta eri lähteestä ja on erittäin helppo. Mitat ovat grammoina, sillä ainesten mittaaminen on huomattavasti tarkempaa siten ja tällöin tuotos on tasalaatuisempaa eri leivontakerroilla. Kaikki aineet mitataan samaan aikaan, joten kulhoa ei tarvitse edes vaa'alta nostaa mittausten aikana. Taikinasta tulee yksi vuokaleipä.

330g vettä (korkeintaan kädenlämpöistä, mieluiten reilusti alle)
20g tuorehiivaa
20g sokeria
10g suolaa
40g voita
20g paahdettuja kurpitsansiemeniä
20g seesaminsiemeniä
20g pellavansiemeniä
20g auringonkukansiemeniä
500g vehnäjauhoja

Punnitse kulhoon vesi ja hiiva ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut veteen. Punnitse loput aineet kulhoon ja vaivaa taikinaa yleiskoneella rauhallisella nopeudella (omalla Kenwoodilla käytin nopeutta 2/6, ehkä hieman alle jopa) noin 10 minuuttia. Kaada taikina öljytylle pöydälle ja pyörittele taikina rullaksi. Nosta rulla leipävuokaan, peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa 45-60 minuuttia. Viillä pintaan vinot viillot. Paista leipää keskitason alapuolella ensimmäiset 5 minuuttia 225 asteessa. Laske sitten lämpötila 190 asteeseen ja jatka paistamista 25-30 minuuttia. Ota leipä uunista, anna jäähtyä hetki ja kumoa vuoasta. Anna leivän jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

Cookiet punaherukalla ja valkosuklaalla

Aijaijai, nyt kyllä tuli leivottua jotain mahdottoman hyvää! Nimittäin ihania cookieita valkosuklaalla ja punaherukoilla. Tällaista tuli tehtyä, kun halusin leipoa jotain viimevuotisista punaherukoista. Yritin etsiä internetistä vastaavanlaista ohjetta, mutta en millään löytänyt yhtäkään hyvää ohjetta. Monessa ohjeessa oli mukana kaurahiutaleita, joita en halunnut kekseihin laittaa. Lopulta päädyin tekemään cookiet luotto-ohjeellani, jonka sain aikoinani yläasteen kotitaloustunnilla. Ohjeesta vaihdoin vain normaalin pähkinärouheen ja rouhitun tumman suklaan valkosuklaarouheeseen ja pakastettuihin punaherukoihin.

Ohjeessa on kuitenkin vielä pari pientä ongelmaa. Ensimmäisenä: Pakastetuista marjoista tuli ilmeisesti nestettä sen verran, että keksit jäivät hieman lörppäniksi eivätkä olleet tukevan oloisia syödessä. Ongelman voisi kiertää mahdollisesti lisäämällä jauhojen määrää puolella desillä? Pitää jatkaa testailua tältä osin. Toiseksi: Näissä on todella huono säilyvyys. Tein eilen satsin näitä eikä niitä ole enää jäljellä. Onneksi näiden leipominen on nopeaa (kaikkineen kului noin 30-40 minuuttia aikaa), joten näitä voi leipoa lisää vaikka heti huomenna!

125g voita
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
1 muna
1tl vaniljasokeria
0,5tl soodaa
2,5dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
100g valkosuklaata veitsellä karkeaksi rouheeksi pilkottuna
3-3,5dl jäisiä punaherukoita

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää muna ja sekoita huolellisesti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä sekoita liikaa. Lisää valkosuklaa ja jäiset marjat ja sekoita vielä. Nosta taikinasta nökäreitä pellille leivinpaperin päälle, jätä reilusti tilaa näköreiden välille, sillä taikina leviää uunissa. Paista joko 200-asteisessa uunissa keskitasolla ilman kieroilmaa noin 8 minuuttia tai 180-190-asteisessa kiertoilmauunissa kaksi peltiä kerrallaan noin 8 minuuttia. Cookiet ovat valmiita, kun ne ovat ensin kohonneet ja pinta sen jälkeen laskeutunut. Anna jäähtyä pellillä, nosta pois vasta kunnolla jäähtyneenä.

Punaviinimarjakakku

Löysin ihanan kuuloisen ohjeen punaviinimarjakakkuun Lunnin blogista. Kakku kuulosti raikkaalta ja mehevältä, joten pakkohan sitä oli testata. Pakkasessakin sattui olemaan vielä sopivasti viimevuotisia punaviinimarjoja.

Kakku oli varsin helppo leipoa ja tiskiäkään ei juuri tullut. Taikinan sai tehtyä kätevästi yhdessä kulhossa ilman ainoatakaan vaahdotusta! Vain valkosuklaan rouhimisesta tuli ylimääräistä tiskiä. Noudatin ohjetta kohtuullisen orjallisesti näin ensimmäisellä testauskerralla, paitsi marjojen määrää muutin hieman. Kahden desilitran sijaan käytin reilu kolme desiä pakastettuja punaviinimarjoja. Tällä määrällä kakusta tuli juuri sopivan kirpsakka ja marjaisa. Tiedä häntä sitten, johtuikohan huomattavasti pidempi paistoaika tästä marjojen lisäämisestä vai onkohan uunini vähemmän tehokas paistaja, mutta ohjeessa annettu 50 minuuttia ei riittänyt alkuunkaan paistamiseen. Minulla aikaa kului noin 1 tunti 10 minuuttia.

Lopputulos oli kuitenkin hyvä. Kakusta tuli mehevä ja viinimarjoista tuli ihana kirpakkuus kakkuun, joka tosin tasoittui hieman valkosuklaan avulla.

55g voita
200g turkkilaista jogurttia
3 munaa
2dl sokeria
3,5dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
100g valkosuklaata karkeasti rouhittuna
3-4dl jäisiä punaviinimarjoja

Sulata voi. Sekoita kulhossa voisula, jogurtti, munat ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa taikinaa. Lisää suklaarouhe ja marjat. Sekoita.
Kaada taikina leipävuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa keskitasolla tai hieman sen alapuolella noin tunnin ajan, kunnes taikina on keskeltä jähmettynyt.
Anna jäähtyä hetki, kumoa vuoasta ja koristele tomusokerilla.

Satsuma-marenkipiirakka

Ostin kevätpuolella itselleni ihanan minisatsumapuun. Tai pensaan, mikä lienee. Puussa kasvoikin melkoisesti hedelmää, mutta sellaisenaan hedelmät olivat todella happamia. Jopa niin happamia, että tuli tunne, että hampaat tippuvat suusta. Johonkin sato oli kuitenkin käytettävä, joten mieheni pyysi tekemään hedelmistä marenkipiirakan, satsuma pien.

Tein piirakan samalla ohjeella kuin aiemmin olen tehnyt sitruuna-marenkipiirakan. Ohjeesta korvasin täytteen sitruunamehun ja -kuoriraasteen kirpeällä ja happamalla satsumamehulla, jota kului noin 1,5dl. Lopputulos oli varsin maukas ja hyvä, muistutti kovasti alkuperäisversiotaan maunkin puolesta, pieni kiva satsumainen vivahde oli maussa.

Lisää askarteluja ja ompeluja kesän varrelta

Mikähän tässä kesässä on, kun ei jostain syystä blogattua aikaansaannoksiaan ajallaan? Näitä askarteluja ja muita on tullut kyllä tehtyä, mutta kun ei saa laitettua koneelle, niin ei sitten. Mutta nyt taas ainakin kolmen viikon edestä tavaraa näytille!

Näihin viikkoihin on sisältynyt monipuolisesti eri juttuja. Olen tehnyt ensimmäiset betonityöni, ommellut toisellekin tyttärelle juhlamekon sekä leiponut kakun miehen synttäreille.

 Yllä olevaan kuvaan pääsi mukaan myös aiemmin askattelemani kasvatuspurkki, jossa kasvaa tällä hetkellä oreganoa. Kasvatuspurkin ympärillä ovat ylpeyden aiheeni, nimittäin ne betoniaskartelut. Tein kaksi erilaista "tuikkukippoa". Molempia varten taittelin pahvista muotit, jotka teippasin kasaan ja valelin ruokaöljyllä. Tämän jälkeen muotteihin kaadettiin betonia, upotettiin tuikkuja varten metallikipot ja annettiin jähmettyä. Toki tuo metallikippojen upottaminen ei ollut ihan niin triviaalia kuin voisi nopeasti ajatella, sillä fysiikkahan tuossa alkaa potkimaan päähän. Kipot nousivat saman tien betonin pinnalle eivätkä suostuneet pysymään nätisti betonin sisällä. Ongelma ratkesi teipillä, jonka pingotin muotin yläreunaan niin, ettei kippo päässyt nousemaan enää ylöspäin. Betoni muuten kovettui todella nopeasti kosketuskuivaksi ja kiinteäksi. Sain irrotettua muotit jo puolen tunnin päästä valusta! Toki lopullinen kuivuminen vei aikaa pidempään, mutta käsittelemään sitä pystyi jo tuolloin.

 Aiemmin kirjoitin ommelleeni ensimmäisen juhlamekon ikinä. Mekko oli nuoremmalle tyttärelleni, mutta vanhemmallekin piti saada sisarusmekko. Tein samoilla kaavoilla isomman version ja tässäpä ovat kuvassa nyt äitin pikku prinsessat ylpeinä uusista mekoistaan!

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, se kakku. Tein miehelleni synttärikakuksi kakun, joka koostui vaaleasta pohjasta, vadelma- ja suklaamousseista sekä kaulintamassasta. Koristeeksi laitoin kaulintamassasta valmistettuja ruusuja. Täytyy kyllä sanoa, että kakku oli muuten varsin hyvä, mutta suklaamoussesta tuli kyllä todella jämäkkä. Ohje nimittäin käski laittamaan tumman suklaan (150g) lisäksi hyydykkeeksi täytteeseen kolme liivatetta! Näiden lisäksi täytteessä oli vain 2dl vatkattua kermaa ja 200g tuorejuustoa, joten tuhti oli tulos. Liiankin. Jälkiviisaana jättäisin liivatteet pois kokonaan täytteestä, suklaan hyydyttävä teho olisi riittänyt kyllä.