Kookoslastuja

Mikä on yhtä hyvää (tai jopa parempaa) kuin kauralastut, mutta gluteenittomia? No kookoslastut! Vaikeudella näitä ei ole pilattu ja maku on mitä ihanin. Aikaakaan ei kulu paljon, taikinan tekoon ja keksien paistamiseen meni kaikkiaan reilusti alle tunti. Ohje on alunperin K-Ruoka-sivustolta, tosin appelsiininkuoren korvasin vaniljajauheella.

Vinkki! Mikäli haluat tehdä kekseistä maidottomia, vaihda voi maidottomaan margariiniin.

75g voita (tai maidotonta margariinia)
100g kookoshiutaleita
1 muna
1,5dl sokeria
1rkl gluteenitonta jauhoseosta
1tl leivinjauhetta
0,25-0,5tl vaniljajauhetta (tai 1rkl vaniljasokeria)

Sulata voi ja sekoita voisulan sekaan kookoshiutaleet. Vaahdota muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdossa. Lisää muna-sokeri-vaahtoon kuivat aineet ja kääntele nuolijalla tasaiseksi taikinaksi. Lisää viimeisenä voi-kookosseos ja kääntele taikina sekaisin.
Nostele pikkulusikalla taikinasta nökäreitä leivinpaperille pellille, mutta jätä reilusti tilaa, sillä taikina leviää reippaasti. Paista keksejä 175-asteisessa uunissa (tai 160-asteisessa kiertoilmauunissa) 6-9 minuuttia. Keksit ovat valmiita, kun ne ovat ensin kohonneet ja pinta on sen jälkeen laskeutunut. Anna keksien jäähtyä pellillä täysin ennen kuin irrotat ne leivinpaperilta.

Unisieppari

Tämän kertainen räpellys sai alkunsa kyllä melkoisesta aasinsillasta. Tuossa pari päivää sitten etsin kivaa ohjetta munakasrullan täytteeseen ja päädyin erään Lempi-nimisen nuoren blogiin. Samalla vilkaisin blogin kategorioita ja niistä yksi pisti silmään yllättäen: Unisiepparit. Ja siitä se sitten lähti. Munakasrullista unisieppareihin. Lempillä oli todella mahtavat ohjeet unisiepparin tekoon ja heti perjantaina piti käväistä Sinellissä hakemassa tarvikkeita omaan kokeiluun.

Siepparin askartelussa oikaisin pari mutkaa, esimerkiksi unisiepparin kehikkoa en vääntänyt itse rautalangasta (Hihii... Ope-huumori iskee pintaan.) vaan ostin valmiin metallikehikon, jonka päällystin mokkanahkajäljitelmästä tehdyllä nauhalla.

Valmis sieppari on ensimmäiseksi tekeleeksi ihan kivan näköinen, mutta jostain syystä en pääse yli siitä, että nuo höyhenet näyttää... No, jotenkin epäilyttäviltä. Seuraavaan versioon kokeilen kyllä mustia lankoja valkoisten sijaan, nuo valkoiset eivät oikein tule esiin vaaleaa seinää vasten.

Myslibuumi

Mysli on hyvää, hyvä mysli vielä parempaa ja itse tehty mysli ihan parasta! Työkaveri antoi innostuksen kipinän ja hyvän aloitusohjeen myslin tekoon ja sillä tiellä nyt ollaan. Tätä menee hirveät määrät, kun myös molemmat prinsessat tykkäävät kovasti. Yksi satsi riittää nelihenkisessä taloudessa noin viikon, kun sitä arkisin syödään aina iltapalalla ja viikonloppuisin sekä aamuisin että iltaisin. Myslin ohje on sinänsä kiva, että voit laittaa sekaan juuri sitä mistä itse pidät ja määrät ovat vähän sinne päin. Kokeile siis rohkeasti erilaisia seoksia!

(Huom, määrät ovat "noin" -määriä, joten älä suotta mittaile turhan tarkkaan!)
Paahdettava osuus:
8-10dl kaurahiutaleita (minulla Myllärin Luomu Kuituinen Kaurahiutale)
2dl kurpitsansiemeniä
2-3dl auringonkukansiemeniä (kuorittuja)
2dl cashew-pähkinöitä, paahtamattomia ja suolaamattomia
0,75dl kookosöljyä
0,75dl oliiviöljyä
noin 0,5dl hunajaa

Lisukkeet:
2dl rusinoita
2dl kuivattuja hedelmiä (minulla kuivattua ja sokeroitua papaijaa)

Sekoita pellillä leivinpaperin päällä kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät. Lämmitä kattilassa öljyt ja hunaja, kaada pellille hiutaleiden ja muiden päälle ja sekoita tasaiseksi. Tasoittele massa tasaisesti pellille ja paahda uunissa 175 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä. Sekoita välillä, ettei seos pala. Anna seoksen jäähtyä.
Lisää rusinat ja kuivahedelmät, sekoita. Säilytä mysli esimerkiksi lasipurkissa.

Uusinta juustokakusta

 
Lähes tarkalleen vuosi sitten tein ihanaa juustokakkua Donna Hayn reseptillä ensimmäistä kertaa. Lieneekö joku maaliskuun juttu, mutta nyt alkoi taas yllättäen tehdä mieli samaista juustokakkua. Eihän se auttanut muu kuin hakea kaupasta tarvikkeet ja leipasta moinen. Ja arvatkaas, se oli juuri niin hyvää kuin muistinkin! Ellei jopa parempaa. Kaveriksi kermaisen makealle juustokakulle valitsin suomalaiset vadelmat, jotka sopivat kakun kanssa kuin nenä päähän.

Kevättä rinnassa

Kevät ja aurinko saapuivat rytinällä, miten ihanaa! Samalla alkoi meidän viidennen huoneen eli parvekkeen käyttöaika. Nyt kuitenkin tarvitsin hiukan vaihtelua parvekkeelle, joten eikun Ikeaan. Sieltä mukaan tarttui uudet pehmusteet tuoleihin, aurinkokennolla varutstettu lamppu pöydälle pimeitä iltoja varten ja kangasta pöytäliinaksi. Eilen pääsivät jo pehmusteet ja lamppu testaukseen (hyvin toimivat!) ja tänään huristelin kankaan pöytäliinaksi. Tuo pöytäliina on ihan omaa "mallistoani", kun piti kehitellä viime kesänä pöytäliina, joka peittää pöydän, mutta ei kuitenkaan mene tuolien takia ruttuun pöydän alle. Ratkaisuna oli kulmataitteet nurkkiin, jolloin liina pysyy särmästi paikallaan sekä vajaan 10cm:n reunat, jolloin tuolit eivät ryttää liinaa. Nyt enää ilmoja lämpimämmäksi öiden osalta, niin voi laittaa kesäkasvit parvekkeelle!

Kreikkalaiset ruoat, osa 3: Kleftiko

Kreikkalainen ruoka on ihan mahtavaa kahdesta syystä:

1. Se on ihan mielettömän hyvää ja maukasta.
2. Valmistaminen on helppoa ja vaatii yleensä vain pitkän haudutusajan uunissa.

Aiemmin olemme tehneet juvetsia (giouvetsi) ja pastitsiota. Näiden lisäksi olemme tehneet kotona jo kolme kertaa kleftikoa, mutta syystä ja toisesta reseptiä en ole laittanut aiemmin blogiin. Nyt resepti on kuitenkin testattu omaan makuun (ja laiskuuteen) sopivaksi, jotta sen kehtaa muillekin esitellä. Kleftiko on taas sellainen pata, joka tehdään kuin karjalanpaisti. Ohjeita on yhtä monta kuin tekijöitäkin. Lisäksi se on perinteisesti kreikkalaisten rosvopaisti, joka paistetaan usein pergamiiniin käärittynä, mutta olemme sen tehneet helppouden takia suoraan pataan. Tähän ruokaan ei sitten kannata käyttää niitä lampaan tai karitsan parhaita fileitä ja kyljyksiä, vaan mitä epäilyttävämmän näköinen luinen lihapala, sitä parempi on lopputulos. Meillä oli tällä kertaa selkäpaloja, joissa oli selkäranka muine luineen edelleen kiinni.

1-1,5kg luista lampaan- tai karitsan lihaa
12 valkosipulinkynttä kokonaisena ja kuorittuna, pilko suurimpia vähän
170g kefalogravieraa kuutioina(saa ainakin K-Citymarketin juustotiskiltä)
suolaa, pippuria, oliiviöljyä
6 kiinteää perunaa
2 isoa porkkanaa
vettä

Poista lihoista suurimmat kalvot ja rasvat. Tee terävän veitsen kärjellä lihaan "taskuja" pistämällä ja laita koloihin sekä juustokuutio että valkosipulin pala. Ripottele lihan pintaan suolaa ja pippuria. Nosta liha isoon kannelliseen pataan ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Kuori perunat ja porkkanat. Paloittele perunat reiluiksi paloiksi ja lohko porkkanat. Lisää kasvikset pataan ja ripottele päälle vielä suolaa. Jos juustoa ja valkosipulia jäi yli aiemmin, lisää ne nyt pataan. Kaada padan pohjalle vettä pari desilitraa. Sulje kansi ja kypsennä uunissa 180 asteessa kolmisen tuntia sekoittamatta.

Pääsiäisen odotus alkoi

Nyt alkoi meidän residenssissä virallisesti pääsiäisen odotus. Pääsiäismunia ei vielä ole ostettu eikä syöty, mutta koristeiden väkerrys on nyt aloitettu. Ennen joulua törmäsin Sinellissä mielenkiintoiseen uutuuteen, Inka Gold metallivahaväreihin. Nämä vahavärit levitetään sienellä tai kankaan palalla huokoiselle pinnalle, jolloin saadaan aikaan metallinhohtoinen kaunis pinta. Värejä on joka lähtöön, mutta meille valikoitui tällä kertaa antiikkihopea (joka näyttää kyllä himmeältä kullalta), mintun vihreä ja vaalea roosanpunainen.

Näillä väreillä värjäilin nyt aluksi pieniä pahvimunia ovikranssia varten. Kranssiin tarvitsee yhdeksän pahvimunaa (korkeus noin 3cm), kranssin, höyheniä, kuumaliimaa ja satiininauhaa. Värjätyt munat kiinnitin kuumaliimalla kranssiin, satiininauhan pyöräytin pari kertaa kranssin yläreunan ympäri ja sidoin rusetille. Myös höyhenet kiinnitin kranssiin kuumaliimalla. Ja siinä se sitten oli, oma ovikoristeeni! Höyhenet ovat hankalia siinä mielessä, että niitä vain lisää ja lisää ja jossain vaiheessa on yksinkertaisesti lopetettava, jotta lopputulos ei näyttäisi räjähtäneeltä untuvatyynyltä. Mutta kun kuitenkin aina löytyisi kohta, joka selkeästi huutaisi vielä yhtä höyhentä...

Pitsikakku-kokeilu

Kyllä nykyään löytyy niin paljon ihania leivonta- ja koristelutarvikkeita, että ei ihminen kestäkään. Olen useissa blogeissa nähnyt nättejä pitsikoristeita kakuissa ja haaveillut itsekin moisia joskus testaavani. Ja nyt se päivä koitti viimein! Ostin pitsien tekoon tarvittavaa pitsiainetta ja silikonimaton. Eilen illalla paistelin pitsejä ja tänään koristelin kakun. Kun eihän niitä pitsejä voi testata, jos ei ole kakkua, jota koristella?! Tarkoitus oli tehdä sellainen inhimillisen kokoinen kakku, halkaisijaltaan noin 20cm, mutta eihän se onnistunut. Kakusta tulikin kaksikerroksinen, joista alemman kakun halkaisija oli sen 20cm ja ylemmän 16cm. Siis ihan hervottoman iso, kuka sen oikein syö??

Mutta pääasia oli siis pitsin tekemisen harjoittelu ja nehän onnistuivat oikein nätisti ja niiden tekeminen oli suhteellisen helppoa. Tätä koristelutekniikka tulen käyttämään varmasti jatkossakin!