sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Gulassia ja leipää

Tämä oli jo toinen kerta, kun teimme gulassia. Ensimmäisellä kerralla jäi vain ottamatta kuvat ja blogattua. Gulassi on perinteinen pitkään haudutettu unkarilainen lihakeitto, joka saa makunsa paprikasta, tomaatista ja sipulista. Gulassi on unkarilaisille vähän kuin karjalanpaisti meille: Jokaisen ohje on hieman erilainen. Mutta yhteistä gulasseille on, että ne on tehty naudanlihasta eikä niitä suurusteta erikseen. Keitto suurustuu keittämällä pitkään. Loppuvaiheessa keittämistä keittoon voi lisätä halutessaan joko perunaa tai csipetkejä. Csipetke muistuttaa paljon pastaa ja on helppo tehdä, tosin muotoilu tuotti päänvaivaa. Nättejä csipetkeni eivät ainakaan olleet! Ensimmäisellä kerralla laitoimme perunaa, nyt toisella kerralla tein keittoon csipetkejä. Molemmilla tavoilla keitosta tulee herkullista!
Palan painikkeeksi tein vielä vaaleaa leipää, ihan vain vehnäjauhoista. Ohje oli helppo ja lopputulos... No, se oli vaaleaa leipää. Mutta hyvin se sopi keiton kanssa!

Gulassin ohje on Vihdin uutisten sivuilta ja leivän ohjeen löysin Viva ciabatta! -blogista, poistin vain ohjeesta juuston ja tuplasin sen.

Keitto:
noin 1kg naudanlihaa kuutioituna, esim. ulkopaisti tai palapaisti
2-3 sipuli karkesti pilkottuna
vettä
2-3 tomaattia isoina kuutioina
2-3 paprikaa kuutioituna
4rkl savustettua paprikajauhetta
suolaa
(6 perunaa kuutioituna tai csipetkejä, ohje alempana)

Laita kattilaan lihat ja sipulit. Lisää vettä niin, että lihat peittyvät. Keitä lihoja ja kuori pinnalle muodostuva vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää tomaatit, paprikat ja paprikajauhe. Mausta suolalla. Keitä keittoa ainakin pari tuntia. Keitto suurustuu keittämisen aikana. Jos laitat keittoon perunoita, lisää ne noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Csipetket laitetaan kattilaan noin vartti ennen tarjoilua.

Csipetket:
noin 2-2,5dl vehnäjauhoja
1 muna
suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi ja vaivaa hetki. Leikkaa taikinasta ohuita suikaleita ja pyörittele suikuloiksi. Lisää csipetket keittoon keittämisen loppuvaiheessa noin vartiksi.

Leipä:
500g vehnäjauhoja
330g vettä
12g hiivaa
10g suolaa

Liuota hiiva veteen. Veden ei tarvitse olla lämmintä, jos vaivaat taikinan koneella. Lisää hiivaliuokseen suola ja jauhot. Vaivaa taikinaa koneella noin 5-10 minuuttia, kunnes taikinassa on hyvä sitko. Anna taikinan levätä puolisen tuntia peitettynä. Muotoile levänneestä taikinasta jauhotetulla pöydällä leipä, siirrä leipä pellille, jauhota pinta ja kohota peitettynä noin tunnin ajan. Viillä terävällä veitsellä pintaan viiltoja ja paista ensimmäiset 5 minuuttia 250-asteisessa uunissa. Laske sen jälkeen lämpötila 200 asteeseen ja jatka paistamista 45-50 minuuttia, kunnes pinta on saanut kunnolla väriä ja pohjaa koputtaessa kuuluu ontto ääni. Anna leivän jäähtyä, mutta älä peitä liinalla. Leipä pehmenee, jos peität sen liinalla.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Vanhuuttako?!

Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt taas reilu viikko, mutta se ei tarkoita, etteikö jotain kirjoittamisen arvoista olisi tehty. Ongelma on vain ollut, ettei ole ollut mitään valmista. Ja lisäksi sormet syyhyten olen käyttänyt kaiken mahdollisen vapaan ajan uuden harjoitteluun ja vanhan muistelemiseen.

Aloitetaanpa siis vanhan muistelusta. Joskus peruskouluaikaan hurahdin ristipistotöihin, mutta vuosikausiin ei ole vastaan tullut kivaa ohjetta. Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä oli kuitenkin ihana, vähän modernimpi ohje pellavaiseen joululiinaan. Koristelu tehdään ristipistoilla violetin ja pinkin sävyillä. Ihastuin oikopäätä kuvioon ja väreihin, joten eihän sitä voinut kuin lampsia lankakaupoille. Tällä hetkellä liina on vielä pahasti vaiheessa, mutta kivalta näyttää jo nyt. Mutta ehkä tämä on valmis ensi jouluna sitten?


Ja sitten se uuden opettelu. Täytyy myöntää, että jotenkin tuntuu todella henkisesti vanhalta myöntää tämä, mutta olen opetellut pitsin nypläämistä! Ja ihan itsenäisesti internetistä löytyvien videoiden avulla. Suurena apuna on ollut Raumalace.fi -sivuston avulla. Nypläystyynyn sain lainaan työkaverin kontaktien kautta. Ainoana omana investointina ostin nypylöitä ja langan. Viikon aikana olen nyplännyt kolme erilaista harjoitusta ja nythän tuo alkaa jo sujua! Tavoitteena olisikin, että nypläisin tuohon yllä esiteltyyn joululiinaan reuna- tai välipitsin. Katsotaan, ehkä se jää ikuisuusprojektiksi...

Tässä yleiskuva nypläystilanteesta.
Tässä näkyy mynsteri (malli pitsille, työohje ikäänkuin), joka on kiinni rullassa.
Ja tässä tulee sitä pitsiä nuppineulametsän takana.
Kolme valmista pitsiharjoitusta. Ylimpänä ensimmäinen, alimpana uusin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Uusinta chilikonvehdeista

Viime talvena kehitin täytteen tummasuklaakuoriselle konvehdille, jossa olisi vähän chilin lämpöä tuovaa potkua. Idea näihin chilikonvehteihin tuli Minnalta. Näitä piti kokeilla nyt uudestaan helpommalla temperointitavalla (lue enemmän täältä), tosin täytteestä jätin tällä kertaa Wiener nougat-rouheen pois. Suklaana käytin näissä tukusta saatavaa Valrhonan Manjaria, joka sisältää kaakaota 64%. Tätä suklaata jäähdyttelin siemensuklaan kanssa 28-asteiseksi. Temperointi onnistui niin hyvin, että suklaa meinasi jähmettyä heti muottiin (temperoitu suklaa jähmettyy huomattavasti nopeammin kuin temperoimaton) kuorien valamisvaiheessa. Tästä viisastuneena ensi kerralla jätän suklaan asteen kaksi lämpimämmäksi, mikäli temperointi antaa myöden.

Vaan nyt pitää kyllä kehaista itseä, sillä näistä tuli suorastaan suussasulavan hyviä. Ja mikä ihaninta, pari tällaista tyydyttää makean himon täysin!

Taustalla valkosuklaakonvehteja.
Vasemmalla vadelma-valkosuklaatäyte, oikealla chilisuklaatäyte.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Konvehtiaika alkoi!

Viime talvena tein ensimmäistä kertaa ikinä konvehteja. Niiden tekeminen on sinänsä yksinkertaista ja kivaa, mutta yksi kompastuskivi löytyi aina. Se suklaan temperointi! Suklaan temperointi pitää tehdä aina, kun suklaasta tekee koristeita tai konvehteja, sillä temperoimaton suklaa muuttuu harmaaksi, laikkukkaaksi ja sulaa sormissa heti. Hyvin temperoitu suklaa on kiiltävää, irtoaa helposti muotista ja napsahtaa taitettaessa tai purtaessa. Aiemmin tein temperoinnit kiltisti vaikean kautta, eli ensin lämmitin noin 50-asteiseksi, jäähdytin hieman alle 30-asteiseksi ja sitten vielä kerran lämmitin himpun verran yli 30-asteiseksi. Vaan nyt löysin varmemman tavan temperoida suklaa! Ainakin valkosuklaalla tämä onnistui varsin mainiosti.

Tämä minulle uusi temperointitapa on englanniksi seeding method. Ideana on siis ensin rikkoa kaakaovoin rasvakiteitä sulattamalla suklaata mikrossa (tai vesihauteessa) niin, että suklaa juuri ja juuri sulaa. Tämän jälkeen suklaasulan sekaan laitetaan noin 10-20% alkuperäisen suklaan massaa vastaava määrä valmiiksi temperoitua suklaata (kaikki kaupassa myytävä suklaa on valmiiksi temperoitua) isona palana. Suklaasulaa sekoitellaan ja palaa kihnutetaan nuolijalla, jotta palasta irtoaisi mahdollisimman paljon kaakaovoin rasvan ns. betakiteitä. Nämä irtoavat kiteet toimivat siemenenä temperoitumiselle. Valkosuklaata sai jäähdytellä suhteellisen paljon, jotta suklaa temperoitui sopivasti, minulla taisi olla noin 26 asteista käyttövalmiina. Suklaan temperoitumista kannattaa testailla jäähtymisen aikana helpolla testillä: kasta suklaasulaan lusikan kupera puoli (tai palettiveitsen kärki) ja odota pari minuuttia. Mikäli suklaa on tässä ajassa kovettunut lusikkaan niin, ettei se sula koskettaessa, temperointi on valmis ja suklaa käyttövalmis. Jos suklaa ei kovetu, jatka sekoittamista vielä ja toista kovettumistesti hetken päästä uudestaan. Ota lopuksi ylimääräinen siemensuklaa pois seoksesta, ettei se vahingossa lipsahda konvehtimuottiin.

Mikäli suklaa pääsee jäähtymään liikaa, voit sulattaa suklaan uudestaan ja jäähdyttää samalla menetelmällä uudestaan. Muista myös uusi siemensuklaa!


Konvehtien tekemisen vaiheet löydät myös aiemmasta postauksestani täältä, mutta lyhyesti homma menee seuraavasti:
  1. Kaada suklaa muotteihin, suklaan pitää täyttää jokainen konvehtikolo. Kopauta pari kertaa pöytää vasten, jotta ilmakuplat nousevat ylös. Kaada ylimääräinen suklaa takaisin kulhoon ja kopauta esim. palettiveitsen varrella muotin reunaan, jotta mahdollisimman suuri osa suklaasta valuisi pois. Vetäise muotin pinta puhtaaksi palettiveitsellä. Anna suklaan jähmettyä jääkaapissa (tai huoneenlämmössä) sen aikaa, kun valmistat täytteen.
  2. Valmista täyte ja kaada se pursotuspussiin. Leikkaa kärjestä pieni pala pois. Pursota täyte kuoriin, mutta jätä hieman vajaaksi, jotta voit levittää vielä suklaata pohjaksi. Laita muotti jääkaappiin hetkeksi, jotta täyte kerkeää jähmettyä vähän. Tällä välin voit temperoida suklaan uudestaan.
  3. Kaada temperoitua suklaata muotin päälle ja levitä suklaa huolellisesti. Jokainen konvehti pitää peittyä kokonaan. Kopauta muottia taas pari kertaa ja vedä palettiveitsellä ylimääräinen suklaa pois muotin päältä. Laita muotti jääkaappin noin 5 minuutiksi.
  4. Kopauta muottia kevyesti pöytää vasten, jotta konvehdit tipahtavat muotista pois. Mikäli konvehdit eivät tipahda, anna olla vielä hetki jääkaapissa.
Täytteenä näissä valkosuklaakonvehdeissa oli tällä kertaa vadelmaganache, jonka ohjeen löysin Kermaruusulta. Kermaruusulla on myös hyvät vaihekuvat konvehtien valmistamisesta!


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isälle kakku


Kakut ovat ihania senkin takia, että niitä voi tuunailla niin monella eri tavalla ja niin erinäköisiksi. Jo kakkupohjia värjäämällä muutos on melkoinen! Tämän kakun idea lähtikin ns. sateenkaarikakuista, tosin värit eivät olleetkaan kaikenkirjavia vaan sinisen sävyjä. (Paitsi ylin kerros, joka näyttää jännän vihreän sävyiseltä.) Lisäksi liukuvärjätty kakku on kummitellut mielessä joitain kertoja ja pitihän sekin nyt testata. Kaiken kaikkiaan kakusta tuli varsin kivan näköinen!

Pitkästä aikaa innostuin myös tekemään erilaisen kakkupohjan. Ohjeen kakkupohjaan sain ihanasta Cakelets and Doilies -blogista. Ohjeella tuli todella miellyttävän oloinen lopputulos, pohja oli kevyen oloinen, mutta kuitenkin tukeva (sopisi varmaan myös kerroskakkuun). Poikkesin hieman ohjeesta, sillä en tehnyt pohjaa neliövuokaan, vaan tein pienemmän version pohjasta 20cm irtopohjavuokaan. Näin pohjaa ei tarvinnut leikata ympyrämuotoon. Tein jokaisen pohjan taikinan erikseen. Pohjat olivat helppotekoisia ja seuraavan pohjan taikina valmistui samalla, kun edellinen pohja oli uunissa. Kaksi vuokaa nopeuttaa leipomista, mutta yhdelläkin pärjää varmasti!

Pohjat: (suluissa on kolmen pohjan yhteistarpeet)
2 keltuaista (6kpl)
20g sokeria (60g)
2 valkuaista (6kpl)
20g sokeria (60g)
0,75tl maissitärkkelystä (2,25tl)
40ml maitoa (120ml)
25ml ruokaöljyä (75ml)
(vaniljajauhetta lusikan kärjellinen)
50g vehnäjauhoja (150g)
(halutessasi elintarvikeväriä)

Sekoita 20g sokeria ja maissitärkkelys keskenään. Sekoita myös nesteet ja vaniljajauhe keskenään.
Aloita valmistus valkuaisvaahdosta, jotta et joudu pesemään välissä vatkaimia. Vaahdota valkuaiset. Kun vaahto alkaa muodostua, lisää hiljalleen sokerin ja maissitärkkelyksen seos. Vaahto on valmis, kun se on kiiltävää ja pysyy kulhossa kallistettaessa. Vaahdota seuraavaksi keltuaiset ja sokeri. Jatkaa vaahdottamista, kunnes seos on vaaleaa, kuohkeaa ja paksua. Lisää keltuaisvahtoon nesteet ja sekoita tasaiseksi. Lisää jauhot ja sekoita jälleen. Tässä välissä voit värjätä taikinan niin halutessasi. Viimeiseksi taikinaan lisätään valkuaisvaahto. Lisää ensin kolmasosa ja kääntele nuolijalla varovasti taikinan sekaan. Lisää vielä loput ja kääntele tasaiseksi. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi. Paista uunin keskitason alapuolella 170 asteessa 20-25 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla. Anna valmiin pohja jäähtyä hetki vuoassa ennen vuoasta poistamista. Toista sama ohje kahdelle muulle pohjalle.

Täyte:
2,5dl vispikermaa (esim. Flora Vispi)
150g valkosuklaata
mustikoita

Kostuttamiseen: maitoa

Sulata täytettä varten valkosuklaa mikrossa. Lämmitä noin 20-30 sekuntia kerrallaan ja sekoita välissä. Anna suklaan jäähtyä hetki. Vaahdota vispikerma. Lisää valkosuklaa vispikerman sekaan ja sekoita tasaiseksi.

Kokoa kakku irtoreunavuoan tai irtopohjavuoan reunojen sisälle. Kostuta ensimmäinen pohja kevyesti. Levitä päälle puolet valkosuklaakermasta ja tasoita. Ripottele päälle reilusti mustikoita (jäisiä tai tuoreita). Asettele päälle seuraava pohja ja toimi kuten edellä. Asettele päälle vielä viimeinen pohja ja kostuta kevyesti. Peittele kakku kelmulla ja laita yön ajaksi (tai vähintään muutamaksi tunniksi) jääkaappiin.

Koristelu:
2,5dl vispikermaa (Flora Vispi)
2,5dl kuohukermaa (Flora Kuohu)
tomusokeria
(elintarvikeväriä)

Koristele kakku tarjoilupäivänä. Vaahdota kermat sekaisin. Mausta tomusokerilla oman maun mukaan. Levitä ohut kerros valkoista kermaa kakun päälle ja reunoille sitomaan muruja. Levitä paksumpi kerros valkoista kermaa kakun päälle ja yläreunaan. Tasoita palettiveitsellä päällisen pinta tasaiseksi. (Vinkki! Pidä palettiveitseä hetki kuuman veden alla ja kuivaa. Lämpimällä veitsellä pinnasta tulee tasainen ja kiiltävä.) Värjää kermaa hieman haluamallasi värillä. Levitä värjättyä kermaa reunaan valkoisen osan alapuolelle. Värjää taas kermaa hieman tummemmaksi ja levitä kermaa edellisen raidan alle. Toista, kunnes pääset kakun alareunaan asti. Tasoita reuna (lämpimällä) palettiveitsellä tasaiseksi. Halutessasi pursota koristeita kakun päälle ja alareunaan.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Ohje origamipalloihin

Aiemmassa kirjoituksessani lupailin ohjetta origamipalloihin ja nyt innostuin sen tekemään, ihan kuvien kanssa! Jos jokin kohta jää epäselväksi, kysykää ihmeessä selventäviä kysymyksiä. Parhaiten nämä palloset onnistuvat hieman paksummasta paperista (ei siis tulostuspaperia), joka on kuitenkin ohuempaa kuin kartonki. Itse olen käyttänyt Vivi Gaden kaksipuoleisia skräppipapereita. Onnea yritykseen!

Tärkeät tarvikkeet palloja varten ovat askartelualusta, viivoitin, liima, sakset, teräväkärkinen neula, lanka, lyijykynä ja nätti paperi. Nuo violettikahvainen rei'itin on valinnainen väline, jonka voi varsin hyvin korvata neulalla.


Piirrä paperin nurjalle puolella lyijykynällä suorakulmio, joka koostuu kapeista pylväistä. Ison suorakulmion leveyden voi valita itse, mutta kapeita pylväitä pitää olla pariton määrä. Jos pylväitä on liian vähän, kasaaminen on vaikeaa. Jos pylväitä on liikaa, taitteet eivät pääse oikeuksiinsa. Itse olen yleensä tehnyt joko 25 tai 27 kapeaa pylvästä, tässä ohjeessa 25. Suorakulmion korkeus tässä ohjeessa 7cm. Jaa kapeat pylväät kahteen osaan kuvan osoittamalla tavalla. Leikkaa lopuksi suorakulmio irti.


Piirrä irtileikattuun suorakulmioon vinoja suoria kuvan osoittamalla tavalla, jolloin paperille muodostuu salmiakkikuvioita.


Jotta paperi olisi helpompi taitella, jokainen kapean pylvään välissä oleva pystysuora viiva ja vinoviiva käydään läpi terävän neulan avulla (eli nuutataan). Paina neulaa kevyesti ja vedä neulaa viivoittimen avulla viivaa pitkin. Näin neulan terävä kärki rikkoo paperin pinnan ja taitteista tulee suoremmat ja särmemmät.


Nuuttauksen jälkeen aloitetaan paperin taittelu. Taita ensin pystysuorien viivojen kohdalta niin, että oikeat puolet menevät vastakkain (ks. alla oleva kuva). Muista vahvistaa jokainen taite.


Seuraavaksi taitellaan vinot viivat. Tällä kertaa tee taitokset niin, että nurjat puolet kääntyvät vastakkain. Muista jälleen vahvistaa taitokset huolellisesti.



Taittelun jälkeen tehdään pitkille sivuille reiät kasaamista varten. Reiät tehdään joko rei'ittimellä tai neulalla. Reiät tulee tehdä pitkiä sivuja vasten oleviin kolmioihin.


Seuraavaksi alkaa ensimmäinen haaste, nimittäin pallon kasaan taitteleminen. Paperiarkki taitellaan aiemmin tehtyjen taitosten mukaisesti ja painetaan viimeiseksi kasaan sormien välissä, jotta taitokset vahvistuvat. Alla olevista kuvista näkee toivottavasti taittelun idean. Mitä paksumpi paperi on, sitä hankalampi tämä vaihe on.



Kun taitokset on tehty valmiiksi, muodostetaan pötköstä pallo. Pötkylän toisessa päässä on kaksi kolmiota (kuvassa merkitty rastilla), joihin sipaistaan liimaa. Pötkylän toinen pää asetellaan liimattujen kohtien päälle ja painetaan kiinni.



Nyt pallo on viimeistelyä vaille valmis, pallon navat pitää vielä supistaa kiinni. Pujota silmäneulaan ompelulankaa niin, että lanka jää kaksinkertaiseksi. Pujota neula ja lanka aiemmin tehtyjen reikien läpi koko reunan pituudelta.


Katkaise lanka lopuksi niin, että lankaa jää solmimista varten riittävä pätkä alkuun ja loppuun. Ota langanpäistä kiinni ja kiristä pallo suppuun. Solmi langanpäät tiukasti solmuun ja katkaise langat. Toista sama pallon toiseen avoimeen reunaan.


Ja TADAA! Pallo on valmis! Halutessasi palloista roikkuvan version, pujota ompelulanka tai siima sopivasta välistä ripustimeksi.



Mikäli teet palloja enemmän, suosittelen sarjatyöskentelyä. Itse teen aina neljälle pallolle tarvikkeet kerralla. Piirrän paperiarkille siis vierekkäin neljän pallon suorakulmiot, piirrän vinoviivatkin ja nuuttaan neulalla kaikki tarpeelliset viivat. Vasta tämän jälkeen leikkaan paperiarkista suorakulmiot erilleen ja aloitan taittelun. Näin selviät hieman vähemmällä vaivalla.

Onnea pallojen askarteluun!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Origami-innostusta ilmassa

Viime aikoina on leivonta ollut hieman tauolla, mitään marenkia suurempaa en ole saanut aikaan. Ja kaiken tämän syynä on origamit. Origamit ovat kaikessa haastavuudessaan todella mielenkiintoisia ja addiktoivia. Ensimmäisessä vaiheessa innostusta valmistin itselleni koristevalot. Nyt viimeisten parin kolmen viikon aikana on muun muassa syntynyt vähintään muutama sata origamitähteä, yksi paperinen vaasi sekä vajaa 20 origamipalloa.

Ensimmäisenä esittelyyn siis ne ihanaakin ihanammat ja koukuttavat origamitähdet. Ohjeen näihin voi löytää moneltakin sivustolta, mutta tässä yksi esimerkki. Erikokoisia tähti saat aikaan erikokoisilla paperisuikaleilla. Pienet tähdet tein leikkaamalla 15cm x 15cm kokoisia paperiarkkeja noin sentin levyisiksi suikaleiksi ja isot tähdet leikkaamalla 30,5cm x 30,5cm kokoisia paksumpia paperiarkkeja. Kaikissa tähdissä käytin materiaalina Vivi Gaden papereita, joita voi hankkia mm. Sinellistä. Osa isoista tähdistä (musta-valkoiset) on tehty Papermanian kartongeista.

Pieniä tähtiä.
Isompia tähtiä.
Tähdistä sai kivoja tähtiketjuja ompelulangan ja neulan avulla. Isompien tähtien väliin pujottelin lisäksi lasihelmen.

Ketju pienistä tähdistä.
Isommat tähdet ja lasihelmet.
Tähtien jälkeen harjoitteluvuorossa oli erilaiset taittelutehtävät. Jollain sivustolla näin kivoja kukkavaaseja, jotka oli taiteltu niin, että sivuihin muodostui nättejä kolmioita. Vettä tämä ei luonnollisestikaan pidä, mutta ainahan kuoren sisään voisi suikauttaa kaposen lasimaljan?


Viimeisimpänä projektina löysin nämä ihanat origamipallot, joista voisi ajatella tekevänsä todella ison version lampunvarjostimeksi tai vaikka tyylikkäitä joulupalloja kuuseen! Nämä yksilöt ovat halkaisijaltaan noin 5-7cm.
Näiden tekemiseen voisin ajatella tekeväni tutoriaalin lähitulevaisuudessa. Pallot eivät ole vaikeita, mutta vaativat pientä sorminäppäryyttä ja useamman työvaiheen. Kuitenkin sarjatyöskentelyllä nämä valmistuvat suhteellisen vaivattomasti.