perjantai 20. joulukuuta 2013

Suklaasotkua. Ja vähän konvehteja.


Nyt on sekin testattu, nimittäin suklaakonvehtien teko. Ihan se on jännää. Varsinkin, kun uskaltautuu kokeilemaan sitä heti vähän paremmalla suklaalla. Ei käynyt näihin Fazerin Block -leivontasuklaa (muklaata se on) eikä Pandan suklaa. Jälkimmäistä viisaammat haukkui niin urakalla, että en kehdannut ees kokeilla! Joten erehdyin ensimmäistä kertaa ikinä liikkeeseen nimeltä Caffi. Oikein viihtyisä ja söpö liike Sellossa. Ja sieltähän löytyi kaikkea! Teetä, kahvia ja suklaata kaikissa muodoissaan. Ensimmäisellä käynnillä mukaan tarttui vain lahjakonvehteja ja suklaata omia konvehteja varten. Toisella kertaan mukaan lähti myös teetä ja kahvia. Ja lisää suklaata.

Ajatus konvehtien tekemiseen lähti (yllätys yllätys!) eräästä blogista, Kermaruusun blogista. Siellä oli niin herkullisen näköisiä kuvia itse tehdyistä konvehdeista, että oli ihan pakko itsekin kokeilla. Itse konvehtien tekeminen on kohtuu triviaalia, mutta se kompastuskivi hommassa on suklaan temperointi. Se olikin entuudestaan tuntematon tekniikka, joten sekin tuli sitten opeteltua samalla.

Temperoinnilla tarkoitetaan suklaan rakenteen vakauttamista. Kaakaovoin rasvat nimittäin voivat "kiteytyä" viidessä eri lämpötilassa ja temperoinnilla ne saadaan kiteytymään juuri oikealla tavalla. Ja vinkiksi, pelkkä sulatus ei oikeasti aja samaa asiaa. Temperoitu suklaa kestää paremmin kosketusta sulamatta ja on pinnaltaan kiiltävää.
Perusidea temperoinnissa on, että suklaa lämmitetään ensin tiettyyn lämpötilaan (vaihe 1), jonka jälkeen sen annetaan jäähtyä jälleen tiettyyn lämpötilaan (vaihe 2). Viimeisenä suklaa lämmitetään vielä vähän (vaihe 3). Tämän jälkeen suklaa on valmista käytettäväksi. Eri suklaatyypeillä nämä "tietyt lämpötilat" ovat hieman erilaiset:

tumma suklaa: 1. vaihe 48-50 astetta, 2. vaihe 27-28 astetta, 3. vaihe 31-33 astetta
maitosuklaa: 1. vaihe 45 astetta, 2. vaihe 26-27 astetta, 3. vaihe 30 astetta
valkosuklaa: 1.vaihe 40 astetta, 2. vaihe 26-27 astetta, 3. vaihe 25-29 astetta

(EDIT. Esimerkiksi Valrhona ilmoittaa omien suklaasäkkiensä kyljessä oikeat temperointilämpötilat. Ainakin Valrhonan Ivoire valkosulkaan lämpötilat erosivat merkittävästi yllämainituista, lähinnä ensimmäiseltä lämpötilaltaan. Yllättäen sulatuslämmöksi oli tuolle tuotteelle merkattu 47-48 astetta!)

Lämpötilat siis laskevat kaakaon määrän laskiessa. Temperoinnissa on tärkeää käyttää digitaalista lämpömittaria apuna ja tarkkailla lämpötiloja koko ajan. Jos jossain vaiheessa lämpötila laskee liikaa, temperointi pitää aloittaa alusta uudestaan, suklaa ei mene siitä pilalle. Sulattamisen voi tehdä joko vesihauteella tai mikrossa. Molemmissa tavoissa on oltava tarkkana, ettei lämpötila pääse nousemaan liian korkeaksi. Lisäksi vesihauteessa tulee varoa, että vettä ei pääse suklaan sekaan yhtään!

Konvehtien tekoon tarvitaan lisäksi muotti. Konvehtimuotteja on silikonisia, polykarbonaatista tehtyjä (kovaa muovia) sekä pehmeämmästä muovista tehtyjä. Useammista lähteistä luin, että silikonisilla on vaikea saada konvehtiin nättiä, kiiltävää kuorta. Pehmeämpiä muotteja taas on vaikeampi käsitellä niin, että lopputulos pysyy siistinä. Ammattilaiset ja innokkaat harrastelijat käyttävät mieluiten polykarbonaatista tehtyä jämäköitä muovimuotteja. Muottien pitää olla ehdottomasti puhtaat ennen aloittamista.

Täytteeksi tein passion-valkosuklaaganachen, jonka ohjeen löysin Kermaruusun blogista. Passionpyreen voi korvata millä vain pyreellä, esim. paseeratulla vadelmalla. Ja näin menee sitten se ohje.

Kuoriin:
suklaata (mulla oli noin 200g tummaa suklaata)
Täytteeseen:
200g valkosuklaata (laadulla ei niin väliä, Lidlin oli ihan ok)
70g passionpyrettä
10g glukoosisiirappia
30g kuohukermaa
5g voita

Valmista täyte valmiiksi ensin. Rouhi kulhoon valmiiksi valkosuklaa. Mittaa kattilaan passion, glukoosisiirappi ja kerma. Kiehauta ja kaada seos valkosuklaan sekaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää voi ja sekoita jälleen tasaiseksi. Voit käyttää apuna sauvasekoitinta, mutta lusikalla sekoittaminenkin riittää. Laita ganache pursotuspussiin ja jääkaappiin odottamaan. Älä anna kuitenkaan olla liian kauan jääkaapissa, että saat sen annosteltua nätisti konvehteihin.

Temperoi ensin suklaa, lämpötilat löydät ylempää tekstistä. Valuta suklaa muotille niin, että kolot täyttyvät kokonaan. Kopauta muottia pöytää vasten, jolloin ilmakuplat menevät rikki tai nousevat ylös. Valuta muotista kaikki ylimääräinen suklaa pois ja kaavi muotin pinta siistiksi esimerkiksi paletilla tai raapalla. Aseta muotti hetkeksi ylösalaisin kahden lasin varaan, jotta muotista valuu kaikki ylimääräinen suklaa pois. Tämän jälkeen voit vielä tarvittaessa siistiä muotin reunat, jotta jatko on helpompaa. Laita muotti hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen, että suklaa jähmettyy. HUOM! Laita loppusuklaa lämpimään vesihauteeseen niin, että lämpötila pysyy 3. vaiheen lämpötilan rajoissa. Jos suklaa jäähtyy liikaa, suklaa pitää temperoida uudestaan.

Tässä on valmiina kuoret odottamassa seuraavaa vaihetta.
 Leikkaa pursotuspussin päähän pieni aukko. Pursota jokaiseen konvehtiin täytettä niin, että yläreunaan jää parin millimetrin vara pohjaa varten. Mieluummin pikkuisen liian vähän täytettä kuin liian paljon. Liika täyte estää nätin pohjan tekemisen. Laita muotti jälleen kylmään. Täytteen pitää jähmettyä kunnolla ennen pohjan tekemistä, muuten täyte ja pohjasuklaa sekoittuvat keskenään.


Tästä näkee hyvin sen pienen varan, joka jätetään pohjaa varten. Osassa on jopa pikkuisen liikaa täytettä.
Ota suklaa vesihauteesta ja kaada suklaa muotin päälle. Levitä suklaa siten, että kaikille konvehdeille muodostuu pohja. Vedä ylimääräinen suklaa pois raapalla tai palettiveitsellä. Myös ison veitsen avulla saa nätisti ylimääräisen suklaan pois kivasti, pitää vain varoa naarmuttamasta muottia. Laita muotti taas pakkaseen ja anna jäähtyä kunnolla. Kun suklaa on jähmettynyt ja kylmenee pakkasessa, se kutistuu hieman ja lähtee silloin helpommin irti muotista. Käännä muotti ylösalaisin ja kopauta pöytää vasten, jolloin suklaat irtoavat muotista. Suklaa säilyy periaatteessa huoneenlämmössä, mutta pehmenee kyllä. Itse säilytän konvehteja jääkaapissa, jolloin pinta pysyy kivan rapsakkana.

Ja tässä on jo muutamia valmiina. Nam.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Saaristolaisleipäkokeilu



Nyt on tämäkin aukko sivistyksestä paikattu, nimittäin koskaan ennen en ole tehnyt saaristolaisleipää. Eikä muuten ollut vaikeaa. Suurin riesa oli aineiden hankkimisessa ja nyt pitääkin varmaan urakalla leipoa kyseistä leipää, kun tarvikkeita jäi yli. Ja koska lapsukaiset tuntuivat leivän mausta pienellä maistelulla pitämään.

Pikaisella googlaillu löysin useilta sivuilta täsmälleen saman ohjeen tälle leivälle. Vain yhdeltä sivulta löysin olennaisesti erilaisen ohjeen, sekin vain vähän rukiisempi kuin tämä yleisempi ohje. Siksipä en sen suuremmin tätä linkitä muihin ohjeisiin.

1 l piimää
75g hiivaa
3dl olutmaltaita
3dl vehnäleseitä
3dl siirappia
3dl ruisjauhoja
1rkl suolaa
10dl vehnäjauhoja

Taikina jaettuna vuokiin, valmistautumassa kohoamiseen.
Siirappiliuos: 1,5dl vettä, 0,5dl siirappia (sekoita)
Lisäksi voita vuokien voiteluun.

Tämä ohje ei paljon vaadi tekijältään. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Mittaa loput aineet sekaan ja sekoita sekaisin, älä kuitenkaan vaivaa taikinaa. Jaa taikina kahteen voideltuun leipävuokaan (á 2l) ja anna leipien kohota peiteltynä 1,5h.

Kohonneet leivät. Reunat eivät meinanneet riittää.
Paista leipiä 175-asteisessa uunissa keskitasolla ensin 1,5h. Tässä vaiheessa leivät voidellaan siirappiliuoksella ja paistoa jatketaan vielä puoli tuntia. Ota leivät uunista ja anna jäähtyä. Leipien tulisi antaa vetäytyä pari päivää kylmässä ennen tarjoilua. Meillä tosin leipiä maisteltiin jo samana iltana niiden jäähdyteltyä puoli päivää parvekkeella ja hyvää oli jo nyt!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hetken mielijohteesta: Vaahtiksia!

Nämä eivät Linnean mukaan ole oikean vaahtokarkin näköisiä.
Muutama päivä sitten näin Pullahiiren blogissa joulukalenterin toisessa luukussa kivan ohjeen: vaniljaiset vaahtokarkit. Se jäikin muhimaan mielen perukoille. Tänään olikin sitten sopivan tylsä ja hiljainen hetki, että kerkesin testaamaan ohjetta. Piti toki hieman säveltää, kun en ollut ostanut tarvikkeita kaupasta eilen. Mm. 1 liivatelehti vaihtui liivatejauheeseen (vain 9 löytyi laatikosta) ja glukoosin korvasi glukoosisiirappi. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta tässä siis mun pakon edessä varioima ohje.

2,5dl sokeria
1dl glukoosisiirappia
1,5dl vettä
150g valkuaisia
3rkl vaniljasokeria
10 liivatelehteä (tai kuten minulla, 9 lehteä ja 1tl liivatejauhetta)

1,5dl maissitärkkelystä (korvasin 0,5dl perunajauhoilla, kun maizenakin loppui...)
1,5dl tomusokeria

Mittaa sokeri, glukoosisiirappi ja vesi kattilaan. Kuumenna seosta, kunnes se saavuttaa 128 asteen lämpötilan. Sokeriliemen kuumetessa laita liivatteet likoamaan kylmään veteen ja vaahdota valkuaiset marengiksi. Sekoita lopuksi marengin sekaan myös vaniljasokeri.
Tässä vaiheessa ei kannata säikähtää, vaikka marenki muuttuisikin juoksevaksi. Kokemus kertoi mulle tänään, että vaahtiket voi silti onnistua!
Kun sokeriliemi on riittävän kuuma, lisää liemen sekaan liivatteet ja sekoita tasaiseksi. Lisää sokeriliemi ohuena nauhana marengin sekaan samalla, kun vatkaat voimakkaasti vatkaimella. Jatka vatkaamista, kunnes massa on jäähtynyt ja selkeästi paksu. Massalla pitäisi pystyä pursottamaan, joten jos massa on liian "ohutta", jatka vatkaamista. Siirrä massa pursotuspussiin, jossa on pyöreä pursotusterä.
Sekoita maissitärkkelys ja tomusokeri keskenään. Sihtaa seosta kahdelle leivinpaperille runsas kerros, jotta vaahtokarkit eivät tarttuisi kiinni paperiin. Pursota massasta pieniä nökäreitä tai pitkiä pötköjä. Lopuksi vielä sihtaa päälle lisää maissitärkkelys-tomusokeriseosta.
Anna jähmettyä useita tunteja tai seuraavaan päivään. Jos teit vaahtopötköjä, leikkaa ne paloiksi öljytyillä saksilla ja pyörittele palat vielä uudestaan maissitärkkelys-tomusokeriseoksessa.

Pötköistä pätkittyjä vaahtiksia.


Irlantilas-suomalainen pata ja tähtiä

Meillä oli viime viikonloppuna positiivinen lihaongelma, nimittäin pakkasessa oli hyvää paistilihaa, joka piti käyttää pois. Niimpä teimme siitä Irish stew:n eli irlantilaisen padan. Ehkä vähän suomalaisella vivahteella, kun melkoisen juureksinen tuli padasta. Ohje on muunneltu Sinebrychoffin Guinessissä haudutetusta hirvipadasta. Lisukkeena meillä oli riisiä, mutta pata ei kyllä juuri mitään olisi tarvinnut lisäksi, kun juureksia oli "hiukan" paljon lihaan nähden.

800g paistilihaa

Juurekset:
4 porkkanaa
3 isoa sipulia
lanttu
juuriselleri
palsternakka
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
rosmariinia

Liemi:
2dl Guinnessiä
4dl lihalientä
0,75dl balsamicoa
2rkl hunajaa
suolaa
pippuria

Kuori ja pilko juurekset reilun kokoisiksi paloiksi. Laita juurekset vuokaan, kaada päälle sopiva määrä oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Paahda juureksia uunissa 20-30min 180-asteisessa uunissa. Siirrä juurekset isoon pataan odottamaan lihoja.

Paloittele liha reiluiksi paloiksi. Ruskista lihat parissa erässä kuumalla pannulla voissa tai oliiviöljyssä ja siirrä palat pataan.

Valmista liemi. Mittaa kaikki aineet kattilaan ja kiehauta. Kaada liemi pataan ja sekoita, jotta lihat ja juurekset sekoittuvat tasaisemmin.

Hauduta uunissa pari tuntia noin 150-160 asteessa.

Pitkään olen taas onnistunut siirtämään ompeluita, kankaat vaan on poltellut varastoissa. Nyt vihdoin sain aikaiseksi leikattua kankaita, jotta pääsin surruuttelemaan. Vuorossa oli tunikamallinen paita Auroralle, kokoa 98cm. Kankaat on tilattu Fabriinasta ja kaavat olen muokannut (muistaakseni) Ottobren lehdestä 4/2013. Resorikaitaleet tikkasin mustalla kaksoitikillä ja taskut sekä alakäänteen tikkasin oranssilla peitetikin nurjalla tikillä. Omistaja oli varsin iloinen ja onnellinen uudesta paidasta, jonka selkeästi paras ominaisuus olivat taskut!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Jouluisia macaroneja

Monissa blogeissa on tänään avattu joulukalenterin ensimmäinen luukku. Makeaa murmelin täydeltä -blogissa oli ihanan näköinen ohje piparin makuisiin macaroneihin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan pitihän ne heti testata! Puolukkatäytekin olisi ollut ihana testata, mutta siihen ei kotoa löytynyt tarpeita. Ohje olikin varsin toimiva, kuorista tuli nättejä ja täyte oli helppo valmistaa. Kuviakin tuli napsittua varsinkin uunitus- ja täyttövaiheissa paljon. Macaronien väri on ehkä valjun puoleinen valokuvauksen kannalta, mutta ei anneta sen häiritä...

Kuoret:
125g mantelijauhoa
225g tomusokeria
1tl piparkakkumaustetta
25g kidesokeria
100g valkuaisia

Täyte:
100g voita
1,3dl tomusokeria
1tl piparkakkumaustetta

Punnitse aineet omiin kulhoihin, tomusokerin ja mantelijauhon voi punnita samaan kulhoon. Mantelijauho kannattaa siivilöidä samalla kun sen punnitsee, jotta taikinaan ei pääse hirveän isoja mantelin palasia. Sekoita punnitut tomusokeri ja mantelijauho huolellisesti.

Aloita taikinan valmistaminen vaahdottamalla valkuaiset. Vatkaa valkuaisia pienellä nopeudella, liian kovaa vatkaaminen rikkoo valkuaisvaahdon rakenteen. Kun valkuaiset alkavat vaahtoutua, aloita sokerin lisääminen vähän kerrallaan. Vatkaa koko ajan, kunnes sokeri on lisätty kokonaan ja valkauiset ovat vaahtoutuneet hyvin. Älä vatkaa liikaa, ettei vaahto mene rakeiseksi. Lisää jauhoseos valkuaisten sekaan nuolijalla varovaisesti sekoittaen. Itse lisään ensin noin puolet jauhoista, sekoitan hetken ja lisään vielä loput. Taikinaa pitää sekoittaa varovasti, kunnes jauhot ovat sekoittuneet kunnolla. Ole kuitenkin varovainen, ettet sekoita liikaa! Mitä enemmän taikinaa sekoitat, sitä löysempää taikinasta tulee ja sitä todennäköisemmin lopputulos on pellin kokoinen macaronlevy. Taikina on valmista, kun taikinan pinta siliää sekoittamisen jälkeen noin 15 sekunnin kuluessa. Sekoita mieluummin liian vähän kuin liian paljon!
Pursotettuja kuoria kuivumassa.
Siirrä taikina pursotuspussiin, jossa on pyöreä pursotusterä. Ilman terääkin onnistuu, mutta kuorista on vaikeampi saada kauniin pyöreitä. Leivinpaperin on hyvä olla pellin kokoinen, jotta reunimmaisetkin kuoret pysyvät suorassa peltiä vasten. Pursota taikinalla leivinpaperille noin 3cm halkaisijaltaan olevia nököjä (voit piirtää paperin toiselle puolelle snapsilasilla apuviivat). Pidä pursotuspussi suorassa noin sentin korkeudella leivinpaperista, purista taikinaa sopiva määrä leivinpaperille ja nosta pursotuspussi nopeasti ylöspäin. Kun olet pursottanut koko pellillisen, kopauta peltiä ronskisti pöytää vasten, jotta ilmakuplat lähtevät kuorista. Anna kuorien kuivua pöydällä noin puoli tuntia.

Kuoret uunissa ja sieltä vasta tulleina.
Paista kuoria 150-asteisessa uunissa 12-14 minuuttia. Itse paistoin 12 minuuttia ja oli vähän hilkulla olivatko vielä vähän raakoja. Liikaa ei saa paistaa, jotta kuoret eivät kuivu kokonaan sisältä ja ruskistu pinnalta.
Viereisessä kuvassa vasemmassa ylänurkassa on vasta uuniin menneitä kuoria, oikeassa ylänurkassa olevat ovat alkaneet jo kohota ja muodostaa macaronkuoren "jalkaa". Alarivissä vasemmalla on melkein valmiita kuoria, jalka on selkeästi muodostunut. Oikeassa alareunassa on uunista juuri tulleita kuoria. Anna kuorien jäähtyä kunnolla ennen kuin yrität irrottaa niitä leivinpaperista. Kannattaa nostaa paperia alapuolelta ja varovasti irrottaa kuoret.

Valmis kuori, pitsimäinen jalka on muodostunut kuoren alareunaan.




Valmista täyte sekoittamalla pehmeä voi, tomusokeri ja piparkakkumauste keskenään. Siirrä täyte pursotuspussiin ja leikkaa kärjestä pieni pala pois, näin täyte on helpompi annostella kuorille.

Etsi kuorille sopivan kokoiset parit. Itse asettelen parin aina vierekkäin, jotta pursottaminen ja kasaaminen on helpompaa ja nopeampaa. Pursota pohjille täytettä sopiva määrä.


Paina kannet varovasti päälle ja siirrä leivokset kylmään maustumaan.

Kuoret kannattaa olla tässä asennossa aluksi jääkaapissa. Kun täyte on jähmettynyt, siirrä macaronleivokset rasiaan siten, että ne ikäänkuin seisovat kyljellään. Tuolloin mehevöityessään kuoret pysyvät parempina.

PS. Jos haluat macaroneista maidottomia, vaihda voi maidottomaan margariiniin!

Valmiita macaroneja.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Piparitalo vm. 2013

Viikon rakentelun ja koristelun jälkeen meidän piparitalo on viimein valmis! Ja tässä se on tunnelmavalaistuksessa:


Talon kaava on otettu Floran sivuilta, pienillä muokkauksilla tosin. Muokkasin ikkunat ruudullisista kaareviksi sekä vielä kaiken kukkuraksi unohdin oven, eli kirkko on täysin suljettu... Ikkunat tein isomaltoosilla ja maalasin pastaväreillä. Seinät, nurkkaukset ja katon reunat koristelin paksulla pikeerillä. Katto on tehty tänä vuonna mustasta sokerikuorrutteesta. Tämä kuorrute olikin kevyempää kuin viime vuotinen lakumatto, joten kasaaminen oli huomattavasti helpompaa. Talon kasaamisessa liimana toimi isomaltoosi. Isomaltoosi on aivan mahtava aine näissä piparitöissä, kun se ei ruskistu kuten sokeri, mutta jämähtää nopeasti. Kasaamiseen menikin peräti 10min, sisältäen valojen virittelyn ja isomaltoosin sulatuksen!
Tässä vielä pari kuvaa, toinen ihan kunnon valaistuksella, jolloin seinien koristelut näkyvät selkeämmin. Koristeluihin löysin idean Mansikkamäen blogista.



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Piparinen kuusi

Koska meillä on joulu, siksi piparitöitä vaan tulee lisää! Piparijuttuja tekee vain kerran vuodessa ja silloin sitten rytinällä riittävästi. Tänään sain kasattua piparikuusen ja koristeltua sen. Ensimmäinen yritys ja näin nätti siitä tuli.

Piparitähdet tein laiskana kaupan valmistaikinasta, oisko ollut Sunnuntain laktoositon piparitaikina? Yhdestä paketista sai 20 tähteä piparikuusta varten ja lisäksi lasten suihin meneviä pipareita riittävästi (2 lumienkeliä ja kymmenkunta sydäntä). Muotit kuusta varten ostin Confetista.

Koristelun tein pikeerillä. Pikeeri valmistetaan yksinkertaisesti valkuaisesta, tomusokerista ja sitruunamehusta. Jaoin massan kolmeen osaan: vähän valkoista omaan pussiin, pienen osan värjäsin keltaiseksi tähteä varten ja lopun värjäsin vihreäksi. Pursotuspussit on käteviä pikeerin kanssa, pakastepussit menee helposti rikki eivätkä ole riittävän ryhdikkäitä.

Pikeeri:
1 valkuainen
noin 4-4,5dl tomusokeria (vähemmän, jos koristelet esim piparitaloa)
pieni tilkka sitruunamehua

Sekoita valkuaisen joukkoon tomusokeria, vatkaa sähkövatkaimella voimakkaasti. Lisää sitruunamehu ja tarvittaessa tomusokeria.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Piparitalo edistyy

Hahaa, talo edistyy huimaa vauhtia! Tänään valmistui lasimaalaukset molempiin päätyihin. Kovin kauniit niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Näyttää toivottavasti kivalta, kun talon sisälle laittaa valot.



Piparia ja piirakkaa

Viikonloppuna alkoi jauhopeukaloa taas kutittamaan pahasti. Lauantaina alkoi vähän pidemmän aikavälin projekti, nimittäin piparitalon tekeminen. Projektin ensimmäisenä päivänä vuorossa oli kivan piparitalon kaavojen etsiminen ja osien paistaminen. Käytin tänäkin vuonna samaa kaavaa kuin viime vuotisessa talossa pienillä muutoksilla höystettynä. Muutin kaikki ikkunat kaareviksi ja päätyihin tein oikein isot ikkunat. Lisäksi tyylikkäästi unohdin tehdä seinään oven, joten tänä vuonna on oveton piparitalo tulossa...

Piparitalo vm. 2012.
Piparitalon osat valmiiksi paistettuna.
Sunnuntaina projekti edistyi ikkunalasien verran. Ikkunalasit tein isomaltoosilla eli kondiittorin sokerilla. Isomaltoosi sulatetaan kattilassa ja kaadetaan haluttuun kohtaan. Osat kannattaa olla leivinpaperin päällä ja mielellään pinnalla, joka ei ota nokkiinsa korkeasta lämpötilasta. Isomaltoosia on hyvä käyttää piparitalotöissä, koska se ei ruskistu sulaessaan ja lämmetessään yhtä herkästi kuin tavallinen sokeri. Myös palojen liimaamisen voi tehdä isomaltoosilla. Ikkunoihin on seuraavaksi tarkoitus maalata "lasimaalaukset". Katsotaan mitä siitä tulee :)

Ikkunat valmiina. Taustalla näkyy muovipurkissa isomaltoosia.

Sunnuntaina oli pakko päästä testailemaan taas Koko suomi leipoo -kisan reseptejä. Vuorossa oli tällä kertaa suolainen piirakka, kasvisquiche. Ohje oli varsin lyhyesti kirjoitettu, sillä kilpailijoille annetaan tässä vaiheessa enää vähän vinkkiä tekemiseen. Ohje oli varsin toimiva ja piirakka maistuikin todella hyvältä. Suosittelen testaamaan!

Pohja:
120g voita
240g vehnäjauhoja
0,5tl suolaa
1rkl vettä
1 muna

Täyte:
2 punasipulia
aurinkokuivattuja tomaatteja (silputtuna noin 1,5dl)
parsaa
vuohenjuustoa
lehtipersiljaa

210g munia
300g kermaa
120g maitoa
suolaa

Sekoita kulhossa vehnäjauhot ja suola, nypi sekaan kylmä voi. Kun voi ja jauhot ovat hyvin sekaisin, lisää vesi ja muna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja laita taikina hetkeksi kylmään. Valmista tällä välin täyte.
Hienonna punasipulit ja kuullota sipuli pannulla. Näin sipuleista tulee makeampia ja ne kerkeävät kypsymään uunissa. Lisää sipulien sekaan hienonnetut tomaatit. Viipaloi vuohenjuusto ohuiksi viipaleiksi. Keitä parsoja kolmisen minuuttia, parsat saavat edelleen olla napakoita mieluummin kuin löysiä ja ylikypsiä. Silppua lehtipersilja sopiva määrä, ehkä reilu puoli ruukkua?
Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se ohueksi levyksi. Jos taikina jää liian paksuksi, piirakkaa on ikävä syödä ja pohja jää helposti raa'aksi. Nosta kaulittu pohja kaulimen avulla voideltuun irtopohjaiseen piirakkavuokaan (omani oli halkaisijaltaan 28cm). Painele taikina varovasti vuokaan ja leikkaa ylimääräinen taikina pois.
Levitä sipuli-tomaattisekoitus pohjalle tasaisesti ja asettele vuohenjuustoviipaleet tasaisesti pinnalle. Ripottele päälle lehtipersiljaa.
Sekoita kulhossa munat, kerma, maito ja suola. Kaada seos vuokaan, älä täytä ihan täyteen vaan jätä vajaa puoli senttiä tilaa kohoamiselle ja parsoille. Asettele parsat vielä piirakan pinnalle.
Paista piirakkaa uunin alaosassa (alimman ja keskitason välissä) 35-40 minuuttia 200 asteessa. Pinta saa olla reilusti ruskistunut, mutta ei palanut.
Anna piirakan jäähtyä puolisen tuntia ennen kuin irrotat piirakan irtopohjavuoasta. Piirakan voi syödä lämpimänä tai kylmänä, itse pidän enemmän hieman lämpimästä piirakasta.


tiistai 19. marraskuuta 2013

Sushia. Paljon sushia.

Viime viikonloppuna yritin työkaverin innoittamana tehdä ihan ite sushia. Tavoitteena oli tehdä ihan perus lohimakeja eli ei ollut rima kovin korkealla. Sopivaa ohjetta makirulliin etsin ympäri internettiä ja lopputulos oli, että ne kaikki ohjeet muistutti toisiaan paljon. Sushiriisin ohjeet olivat kaikkialla hyvin samanlaisia ja täytteet pääasiassa lohta ja kurkkua. Joten lähdin vain rohkeasti tekemään rullia Tokyokan ohjeella. Riisiä tuli ohjeella kuitenkin PALJON, joten kolmen makirullan jälkeen tein kokeilumielessä vielä nigirejä. Ihan ne oli nättejä :)


Tarpeellista tavaraa. Bambumatto puuttuu kuvasta.

Sushiriisi:
4dl sushiriisiä
5-6dl vettä
7rkl riisietikkaa
0,5rkl suolaa
4rkl sokeria

Huuhtele riisi kylmällä vedellä ja siirrä kattilaan. Lisää kattilaan vesi ja keitä 10-15min. Sammuta levy ja anna vielä hetken hautua kannen alla. Valmista mausteliemi tällä välin. Mittaa riisietikka, suola ja sokeri kattilaan. Kiehauta ja anna jäähtyä.
Kun riisi on valmista, kaada riisi laakeaan astiaan ja kaada päälle mausteliemi (kaikkea ei tarvinne käyttää). Sekoita varovasti kääntämällä liemi tasaisesti riisin joukkoon. Riisiä ei saa sekoittaa ihan hirveästi, muuten riisistä tulee liian irtonaista. Jäähdytä riisi nopeasti esimerkiksi viuhkan avulla.

Täytteenä makirullissa oli tällä kertaa kylmäsavulohta ja avokadoa. Raaka kala ei ole omaa sydäntä lähinnä oleva raaka-aine, joten turvallinen valinta oli kylmäsavulohi. Raaka tonnikalakin olisi mennyt, mutta raaka lohi... Hyi. Avokadon leikkasin ohuiksi siivuiksi ja pyöritin huolellisesti limen mehussa sekä kalan leikkasin pituussuunnassa kahteen osaan.

Sitten kasaamaan. Laita bambumatolle merilevälevy ja levitä päälle ohuelti riisiä siten, että toiseen laitaan jää pari senttiä tyhjää tilaa. Asettele täytteitä riisin päälle noin puoliväliin (ks. Tokyokanin ohje!). Rullaa maki nätisti rullalle bambumaton avulla samalla tavalla kuin kääretorttu. Rulla pysyy nätimmin kiinni, jos "liimaat" reunan veden avulla. Leikkaa rulla parin sentin levyisiksi palasiksi.

Tässä rullia leikkausta vaille valmiina.

 
Kun on vauhtiin päästy, niin antaa mennä vaan...
Riisiä tuli tällä ohjeella todella paljon eikä kaikkea vain olisi jaksanut makeina syödä, joten päätin kokeilla nigirien tekoa. Ohje oli helppo. Muovaa käsissä riisistä palloja ja jätä ne hetkeksi odottamaan. Leikkaa kala pallon päälle sopiviksi paloiksi. Ota kalapala käteen, sipaise wasabia kalan päälle ja liimaa kala riisipallukan päälle. Muovaa muotoa nätimmäksi tarvittaessa.



Lopuksi vielä kaikki nätisti esille :) Tarjoile soijakastikkeen, wasabin ja inkiväärilastujen kanssa.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Uusi ovikoriste

Aika tarkkaan vuosi sitten oli menossa armoton ovikoristeprojekti, jossa päällystin ihanan ystäväni kanssa massapalloja kapeilla kangassuikaleilla decoupage-lakalla. Yli 130 palloa. Ja niitä kahta ovikoristetta varten. Kyllä, pallot seurasivat uniin ja sitä ovikoristetta pidettiinkin sitten vuoden päivät ovessa, vaikka aika jouluinen olikin väritykseltään ja olemukseltaan!

Hyvin palvellut ovikoriste. Nättiyden lisäksi toimi pehmusteena oven ja seinän välillä, ettei ovi kalahtanut liian kovaa seinään...

Noin viikko sitten löysin eräästä blogista ihanan ohjeen hyvin yksinkertaiseen, mutta jotenkin niin nättiin ovikoristeeseen. Eilen vihdoin eestyin Sinelliin puuhelmiostoksille ja maalejakin piti hommata koristetta varten. Ei siinä nokka kauan tuhissut, kun pallot oli maalattu kahteen kertaan ja lakattu. Sitten vain alumiinivaijeria (halkasija noin 2-3mm) kahteen kertaan koristeen läpi ja koriste oveen roikkumaan.




sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivän piirakka

Ihan siitä tuli nätti!
Aina ei jaksa tehdä kakkuja, vaihtelu virkistää. Pienen mietinnän jälkeen päädyin leipomaan marenkipiirakan. Piirakan tein Koko Suomi leipoo -sarjan viimeisimmän teknisen tehtävän ohjeella. Tuo ohjelma on paha, kun sen jälkeen jää aina sellainen olo, että "osaisinkohan minäkin tehdä tuon?". Niin tälläkin kertaa. Kaiken lisäksi piti verrata miten ohje ja maku eroaa vuosia sitten saadusta Lemon pie -ohjeesta.

Ja olihan siinä kuulkaas eroa. Monessakin mielessä. Ensinnäkin piirakka oli työläämpi kuin lemon pie. Mutta maku ja rakenne kyllä olivat vaivan arvoisia. Pohja oli kivan rapsakka ja ohut, täyte oli niin pehmeä ja sitruunaisen happaman makea. Puhumattakaan siitä marengista! Italialainen marenki oli ihan uusi tuttavuus sokerilieminensä, mutta jälleen vaiva palkittiin. Marengista tuli paksua ja erittäin miellyttävän rakenteista. Marengin paahdoin uudella lelullani, kaasupolttimella. Ja tietenkin piirakkavuokakin oli uusi, irtopohjalla varustettu.

Sitten siihen ohjeeseen.

Pohja:
300g vehnäjauhoja
100g tomusokeria
150g voita
50g kananmunaa (noin 1 muna)

Täyte:
300g sokeria
3 sitruunan mehu sekä 1 sitruunan raastettu kuori
185g kermaa
300g kananmunaa (noin 6 munaa)

Marenki:
150g valkuaista
300g sokeria
75g vettä

Pohjan valmistus: Nypi pehmeä voi ja kuivat aineet sekaisin. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan asettua hetki jääkaapissa. Kauli taikina ohueksi (noin 2,5mm) ja nosta levy voidellun vuoan (halkaisija 28cm) päälle. Painele taikina varovaisesti vuokaan ja leikkaa ylimääräinen taikina pois. Pistele haarukalla reikiä pohjaan. Ota leivinpaperi ja rypistä se kunnolla. Laita leivinpaperi pohjan päälle vuokaan ja paperin päälle kuivia herneitä tai paistopainoja (esim. tällaisia). Paista 200 asteisessa uunissa pikkuisen keskitason alapuolella 10-15 minuuttia. Reunat saavat olla kullanruskeat tässä vaiheessa, ne eivät myöhemmin enää saa lisää väriä.

Täytteen valmistus: Valmista täyte, kun pohja on uunissa paistumassa. Mittaa kulhoon kaikki täytteen ainekset ja sekoita hyvin sekaisin.
Kun pohja on valmis, nosta se hetkeksi pois uunista ja laske uunin lämpötila 110 asteeseen. Ota leivinpaperi ja paistopainot pois.
Laita vuoka jäähtyneeseen uuniin ja kaada täyte pohjalle. Täyte saa yltää aivan pohjataikinan reunaan asti, mutta varo, ettei se roisku yli reunan. Paista piirakkaa niin kauan, että täyte on hyytynyt. Minulla hyytymiseen meni noin 40 minuuttia.

Nosta piirakka pois uunista ja anna sen jäähtyä hetki. Jos käytät irtopohjavuokaa, ota tässä vaiheessa piirakka pois vuoasta ja laita tarjoiluastialle. Astian kannattaa olla täysin suora pinnaltaan, ettei piirakka painu kuopalle.

Marengin valmistus: Vaahdota valkuaiset niin, että vaahto pysyy kulhossa, vaikka kallistaisit kulhoa. Valmista sitten sokeriliemi kattilassa. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi ja keitä lientä niin kauan, että lämpötila on 120 astetta. Lämpötilan mittaamiseen käy ihan tavallinen digitaalinen paistolämpömittari. Kaada sokeriliemi ohuena nauhana valkuaisten joukkoon samalla sähkövatkaimella vatkaten. Jatka vatkaamista liemen lisäämisenkin jälkeen niin kauan, että marenki on jäähtynyt (noin 5-10 minuuttia). Pursota marenki (tai levitä lusikan avulla ja tee piikkejä haarukalla) niin, että täyte jää piiloon marengin alle. Ruskista marenki joko kaasupolttimella tai uunissa (noin 200 astetta viitisen minuuttia).

Ja sitten vain nauttimaan!

Jostain syystä taikinaa, täytettä ja marenkia jäi yli niin paljon, että sain tehtyä vielä 4 pienempää piirakkaa tartalettivuokiin. Niistä tuli sympaattisen näköisiä, kun ovat niin pieniä.


torstai 7. marraskuuta 2013

Pieniä käsitöitä

Mitäs sitä levätessä muuta tekisi kuin käsitöitä? Tarvitaan vain ensin vähän surffailua ihanissa blogeissa. Eilen tein -blogista bongasin ihanan bamburätin ja sitä aloin väkertämään. Pääsinkin jo melkein puoliväliin vaikka kuvio onkin melko työläs virkata, varsinkin ihmiselle, joka vihaa virkkaamista. Lankana tiskirätissä on Hjertegarnin Blend Bamboo.

Rätti on jo puolivälissä, jee!

Tästä näkee vähän tähtikuviota.

Kun piti saada henkinen tauko virkkaamisesta, alkoivat ompelukoneet huutelemaan. Työpaikalta lainassa oleva Berninan peitetikkikone on odotellut jo melkein viikon (!!), että aloitan taas ompelutyön, jota pitäisi kantata tai tikata. Meidän tyttöjen pinnasänky on ollut jo hetken odottamassa työhuoneessa, että pääsee uuteen kotiinsa ja päätin tehdä yöpuvun sängyn uudelle omistajalle. Akseli-poika saa siis pehmoisen yöpuvun! Puku on kokoa 80cm, joten menee vielä toivottavasti hetken. Ohje löytyy Ottobrestä 1/2013.

Huoltoluukku toimii neppareilla.